Tuhannen kanjin raja meni tänään rikki! En ole moneen vuoteen ollut näin pitkäjänteinen minkään mielenkiintoni tai harrasteeni kanssa, joten olen vähän häkeltynyt mutta varsin tyytyväinen tähänastiseen vaellukseeni. Toki heti iloitsemisen perään pieni ääni mieleni perukoilta mutisee, että vielä on työsarkaa jäljellä, että suotta vielä ylpeilet, mutta antaa sen toistaiseksi mutista ihan itsekseen.
Olen käynyt läpi tuhannen kanjin merkityksen. Heisig'n ja radikaalien myötä kanjien opiskeluun on tullut ihan uudenlainen sävy: kanjit eivät ole enää vain satunnaisia viivoja vaan niihin kätkeytyy mielenkiintoisia tarinoita ja tapoja hahmottaa maailmaa. Tunnen välillä suoranaista löytämisen riemua, kun jokin kanji radikaaleineen tiivistää kuvaamansa asian mielenkiintoisella tavalla. Esimerkiksi vesiputousta kuvaava kanji, 滝, rakentuu vettä ja lohikäärmettä tarkoittavista radikaaleista. Kieltämättä ilmaa halkova vesimassa on kuin kiinalaisen lohikäärmeen ruumis, putouksen pauhu taas kuin sen karjuna! Toinen hauska kanji on kerääntymistä/kokoontumista tarkoittava kanji, 集, joka rakentuu lintua ja puuta tarkoittavista radikaaleista. Niin kuin lintupari kokoontuu puuhun, ihmiset kokoontuvat yhteen. Samankaltaisia kanjeja on roppakaupalla lisää, mutta nuo kaksi olivat ensimmäiset, jotka mieleeni nousivat.
Mutta niin, tuhat kanjia takana, toinen mokoma (ja vähän lisää) vielä edessä. Ehdin tässä yksi viikonloppu jo stressata, että ehdinkö varmasti saada kaiken opiskeltua ennen N2-koepäivää; pitäisi opetella kanjien lukutapoja ja sanastoa ja kielioppia ja treenata lukemista ja ja ja... Ja kaiken työmäärän keskellä tahtoisin samaan aikaan tehdä myös muutakin kuin vain istua iltakaudet opintojen äärellä. Mutta minulla on vain kaksi kättä ja 24 tuntia vuorokaudessa, josta arkena 9 uppoaa nukkumiseen, 8 kesätöihin, 1 syömiseen ja 1 kaikenlaiseen välttämättömään muuhun toimintaan, eli vapaa-aikaa jäänee noin viitisen tuntia per arkipäivä (ja 13 per viikonloppu). Tehopakkausihminen toki säveltäisi sinfonian, kirjoittaisi romaanin ja tekisi 900 vatsalihasliikettä kyseisessä ajassa, mutta itse olen kahdeksan tunnin ulkotyön jälkeen yleensä sen verran väsynyt, että jaksan musertaa tahdonvoimaa vain yhteen aktiviteettiin (+ Facebook ja kissavideot).
Pääsyy tähän (jonkun mielestä ihan höpsöön) kesästressiin on se, että syksyllä elämääni palaavat kotiläksyt ja sosiaaliset kontaktit, joiden myötä henkilökohtaisiin projekteihini jäävä vapaa-aika saattaa vähentyä entisestään. Siksi tahtoisin nyt kesällä, täällä sosiaalisen elämän ulottumattomissa, saada aikaan mahdollisimman paljon.
Aikani itseäni ruoskittuani viimein lopetin ja päätin, että teen sen verran kuin jaksan ja tuntuu hyvältä, tarkoitti se sitten kolmeakymmentä tai vain kymmentä kanjia päivässä. Jos saan ja ehdin valmistautua tarpeeksi, osallistun kokeeseen. Jos en, niin osallistun sitten ensi vuonna. Rentoudesta käsin opiskeluun ei tule veren makua ja motivaatio pysyy yllä (ainakin minun tapauksessani). Ja sama se, vaikka tämä kesä menisikin vain kanjeihin; kunnon perustan luotuani on myöhemmin helpompaa ja jää aikaa muuhunkin. Vaikka sen romaanin kirjoittamiseen!
0 kommenttia:
Lähetä kommentti