Jos "Welcome to the JLPT" olisi anime, tässä kohtaa sarja ajautuisi epämääräiseksi ajaksi filleri-jaksoihin, joissa kyllä tapahtuu kaikenlaista, mutta joilla on aika vähän tekemistä itse pääjuonen kanssa. No ei vaan, kyllä minä olen tehnyt sitten kokeeseen ilmoittautumisen verrattain paljon koetta varten, mutta en ehken ihan toivomassani määrin. Lisäksi olen unohtanut dokumentoida tekemisiäni aika tyystin, joten sepustuksesta saattaa tulla vähän sekava - kuin fillerit ikään!
Kuten jotkut ehkä tietävätkin, N2-taso (johon siis ilmoittauduin) on JLPT-kokeen toiseksi korkein ja se kattaa noin 1000 kanjia, 6000 sanaa sekä ison kasan kielioppia. Koe kestää 155 minuuttia, joka on jaettu kahteen osaan: merkit, sanasto, luetunymmärtäminen ja kielioppi (105 minuttia) sekä kuullun ymmärtäminen (50 minuuttia).
Blogin lukija Miikka kyseli joskus sata vuotta sitten (anteeksi viive!), miten kesällä hyödyntämäni Heisig ja JLPT sopivat yhteen. Mielestäni kanjien opettelu Heisign kanssa tarjoaa mahtavan pohjan, josta on helppo lähteä niin sparraamaan JLPT:tä varten kuin muutakin sanaston ja kieliopin kartutusta tekemään. Sinällään Heisig ei kuitenkaan mielestäni auta JLPT:n läpäisemisessä, sen avulla kun opiskellaan pitkälti yksittäisten kanjien merkityksiä, ei niinkään lukutapoja, jotka taas JLPT:ssä ovat tärkeitä. Toinen JLPT:n kannalta epäkäytännöllinen juttu Heisigissä on se, että kanjit käydään läpi jokseenkin sattumanvaraisessa järjestyksessä, eli opeteltavana on niin N5- kuin N1-tasonkin kanjeja. Kyseessä on siis lähinnä tehokkaan ajankäytön kannalta tympeä juttu; sinällään kaiken tasoisten kanjien opettelussa ei ole mitään huonoa.
Kaikki tämä siis. pohjustuksena. Jos voisin nyt palata ajassa takaisin vaikkapa kesän alkuun, en ole varma, omistaisinko sittenkään kaiken vapaa-aikani Heisigille. Minun tapauksessani homma kaatui siis siihen, kun jumituin heinä-elokuun tienoilla johonkin Heisig-kanjilistan puoleenväliin. Puoliväli, tuhannen kanjia, voi tosiaan kuulostaa hyvältä, mutta kun ottaa huomioon, että puolet (ellei enemmänkin) noista kanjeista on N1-tason kanjeja ja että oikeasti ehdin saada painettua kallooni lähinnä alkupuoliskon useaan kertaan kertaamani kanjien merkitykset, jää lopputulos vähän laihaksi. Kun tajusin, että tahdillani koko konkkaronkan opiskeluun menisi ihan liikaa aikaa, iski pieni opiskelustrategiaani liittyvä ahdistus. Japanin kielitaidoissani nimenomaan lukeminen on heikko kohtani, ja sitähän JLPT:ssä riittää. Miten saada opiskeltua vaadittu kanji- ja sanastomäärä verrattain lyhyessä ajassa? Pitäisikö jatkaa Heisigillä vai aloittaa sittenkin jotain muuta, jos kyllä niin mitä? Aaaa!
En ole oikeastaan ihan varma, mitä kaikkea opiskelutavoissani on tämän syksyn aikana tapahtunut, mutta tällä hetkellä filosofiani kiteytyy pitkälti siihen, että on ok, vaikka en pääsisikään vielä tällä kertaa N2-koetta läpi. Joku voisi nyt todeta, että tämänkaltainen ajatus on oman onnistumisen sabotointia, mutta itse koen opiskelun paljon mielekkäämpänä, kun ei ole "pakko". 50 euroa ei ole toki pikkuraha, mutta toisaalta saman verran olisin saattanut maksaa esimerkiksi jollekin japanin kurssille osallistumisesta. Ja kiistatta olen tänä syksynä uusia asioita oppinut, eli raha ei ole mennyt hukkaan!
Metodiksi (jos kyseistä sanaa nyt voi tässä kohtaa käyttää) minulle on valikoitunut Nihongo no Morin videoiden päivittäinen katsominen, radio-ohjelmien kuuntelu sekä erilaisten tekstien lueskelu siten, että poimin teksteistä minulle tuntemattoman sanaston Memriseen luomaani kurssiin, jota hiljalleen porailen läpi.
Mutta leikitään vielä jos-leikkiä - jos minulla olisi yhtäkkiä vuosi aikaa valmistautua, rakentaisin ja rytmittäisin opiskeluni varmaan näin:
~3-6 kuukautta: Heisig ainakin N2-tasoon vaadittavien kanjien osalta läpi
~3-4 kuukautta: sanaston (lukutavat & yhdistelmät) ja kieliopin pänttäys esimerkiksi Nihongo Sou Matomen avulla
~Loppuaika: lukemista, lukemista & lukemista!
Eri osiot voisivat toki lomittua keskenään, ja omassa tapauksessani esimerkiksi kuullunymmärtämistreenaus kulkisi mukana koko ajan (kuuntelen aika paljon japaninkielisiä juttuja esimerkiksi kävellessäni/bussissa tai piirtäessäni).
Kävi N2-kokeen kanssa sitten miten kävi, mikään ei toki estä minua ottamasta tätä opiskelusuunnitelmaa käyttöön! Itse asiassa olen miettinyt, että kokeen jälkeen palaisin takaisin Heisigin pariin tai muuten vain opiskelemaan kanjeja radikaaleista käsin.
Ehkä kesän opinnot ja syksyn hämmennykset eivät sittenkään ole olleet turhaa; tuntuu, että nyt minulla on paljon selkeämpi ja jäsentyneempi käsitys siitä, miten tämän japanin kieleksi kutsutun otuksen kanssa olisi paras ystävystyä.
4 kommenttia:
Niin tuollaisiin loppupäätelmiin tulin itsekin Heisig vs JLPT pohdinnoissani. Mähän ostin aikoinaan kaikki 2000 JLPT kanjia fyysisinä flash kortteina (http://kanjiflashcards.com/) ja tussasin kulmaan heisig numeron ja kasasin pakan niistä korteista, joita Heisigillä olin opetellut. Mulla on excelissä ristiviittauskin, että mikä JLPT järjestysnumero vastaa Heisig järjestysnumeroa, tosin se on varmaan vanhentunut kun JLPT systeemit jotenkin muuttui joitain vuosia sitten...
Kun en ole asettanut itselleni mitään aikataulua kielen oppimiseen, niin aattelin ensin hieman ylimielisesti opetella kaikki 2000 kanjia Heisigillä "pohjille", kaikessa rauhassa, ja sitten vasta jatkaa kielen opiskelua "oikeasti". 500 pitemmälle en päässyt kun into lopahti. :D
On se silti hyvä systeemi, se heisig.
Miikka: Ooh, fyysisiä kortteja! Mietin jossain vaiheessa, että hankkisin sellaisetkin, mutta sitten asia unohtui.
Aikatauluttomuus on kyllä aika kinkkinen! Ainakin mulla se vaatii paljon enemmän itsekuria kuin se, jos oon tehnyt jonkinlaisen etenemissuunnitelman; "nooh, mulla ei ole kiire niin sama vaikka opiskelisin vasta huomenna/ensi viikolla/ensi vuoden keskiviikkona". Heisigin kanssa olis varmaan järkevää tehdä ohessa hieman jotain muitakin opintoja, esim. kielioppia tai (kana-painottunutta) sanaston keruuta, niin mahdollisen Heisig-motivaatiopuutoksen aikana olis silti jotakin, mihin säännöllisesti tarttua ja tietoa kartuttaa.
Mut joo, oon kyl itse kanssa tykännyt, miten Heisigin kautta kanjit on avautuneet mulle ihan uudella tavalla; niissä on melkein joku ymmärrettävä logiikka!
Hyvä juttu tämä JLPT-hakuprosessin esittely! Siitä ei oikein tunnu löytyvän ajantasaista tietoa (ainakaan Suomen kokeen järjestelyihin liittyen).
Itselläni on Heisigin avulla läpikäytynä jo yli 2900 kanjia, joten niiden tunnistaminen ei sinänsä huoleta. (Sen sijaan oikean sanavaraston kanssa on vielä pahoja puutteita.) Minä luulen, että jos menetelmän on kokenut tehokkaaksi, niin se kannattaa jatkaa loppuun asti vaikka sitten hitaastikin. Sittenpähän se on käyty! Aivan aloittelijoiden kannattaa kyllä ehdottomasti opetella vaikka kielioppia samalla, koska pelkkä Heisig voi olla liian kuivakkaa.
Kokeen luetunymmärtämisosio olisi varmaan minulle vaikein, koska lukunopeuteni on niin hidas, että aikaraja tulee vastaan. Kuunteluosiosta en oikein osaa sanoa... siinäkin pitäisi osata ajatella nopeasti, mikä tuntuu koetilanteissa aina olevan vaikeaa kun kello käy koko ajan.
Onnea kokeeseen joka tapauksessa! 頑張ってね！
Hei J.T. ja kiitos kommentista!
Hatunnosto kunnioitettavasta kanjimäärästä! Ja totta, kaipa se opiskelussakin on niin, ettei vaihtamalla parane. Mulla on ollut paha tapa hyppiä menetelmästä ja tavoitteesta toiseen, jolloin opiskelu on aina tuntunut palaavan lähtöruutuun ja muisti on järkevien kokonaisuuksien sijaan täynnä pientä silppua sieltä täältä... Mutta ehkä sitä hiljalleen alkaa tulla pitkäjänteisemmäksi, jollain tavalla "oppii opiskelemaan". :)
Täällä myös toinen hidas lukija! Lisäksi mun aivot ystävällisesti aina japaninkielistä tekstiä nähdessään painaa jarrut pohjaan ja kas kun ei julista yleistä hätätilaa ("JAPANINKIELISTÄ TEKSTIÄ VAIKEAA APUA MUKAVUUSALUEEN ULKOPUOLELLA SKIPPAA AAARGH"), vähän kuin alkukesästä uimaan mennessä. Noh, siihen ei auta muu kuin lukeminen, lukeminen ja lukeminen...
ありがとう、頑張ります～ Sulle myös onnea jos/kun kokeeseen menet!
Lähetä kommentti