Welcome to the JLPT, episode 2: "Opiskelusuunnitelma (The Filler arc)"

Jos "Welcome to the JLPT" olisi anime, tässä kohtaa sarja ajautuisi epämääräiseksi ajaksi filleri-jaksoihin, joissa kyllä tapahtuu kaikenlaista, mutta joilla on aika vähän tekemistä itse pääjuonen kanssa. No ei vaan, kyllä minä olen tehnyt sitten kokeeseen ilmoittautumisen verrattain paljon koetta varten, mutta en ehken ihan toivomassani määrin. Lisäksi olen unohtanut dokumentoida tekemisiäni aika tyystin, joten sepustuksesta saattaa tulla vähän sekava - kuin fillerit ikään!

Kuten jotkut ehkä tietävätkin, N2-taso (johon siis ilmoittauduin) on JLPT-kokeen toiseksi korkein ja se kattaa noin 1000 kanjia, 6000 sanaa sekä ison kasan kielioppia. Koe kestää 155 minuuttia, joka on jaettu kahteen osaan: merkit, sanasto, luetunymmärtäminen ja kielioppi (105 minuttia) sekä kuullun ymmärtäminen (50 minuuttia).

Blogin lukija Miikka kyseli joskus sata vuotta sitten (anteeksi viive!), miten kesällä hyödyntämäni Heisig ja JLPT sopivat yhteen. Mielestäni kanjien opettelu Heisign kanssa tarjoaa mahtavan pohjan, josta on helppo lähteä niin sparraamaan JLPT:tä varten kuin muutakin sanaston ja kieliopin kartutusta tekemään. Sinällään Heisig ei kuitenkaan mielestäni auta JLPT:n läpäisemisessä, sen avulla kun opiskellaan pitkälti yksittäisten kanjien merkityksiä, ei niinkään lukutapoja, jotka taas JLPT:ssä ovat tärkeitä. Toinen JLPT:n kannalta epäkäytännöllinen juttu Heisigissä on se, että kanjit käydään läpi jokseenkin sattumanvaraisessa järjestyksessä, eli opeteltavana on niin N5- kuin N1-tasonkin kanjeja. Kyseessä on siis lähinnä tehokkaan ajankäytön kannalta tympeä juttu; sinällään kaiken tasoisten kanjien opettelussa ei ole mitään huonoa.

Kaikki tämä siis. pohjustuksena. Jos voisin nyt palata ajassa takaisin vaikkapa kesän alkuun, en ole varma, omistaisinko sittenkään kaiken vapaa-aikani Heisigille. Minun tapauksessani homma kaatui siis siihen, kun jumituin heinä-elokuun tienoilla johonkin Heisig-kanjilistan puoleenväliin. Puoliväli, tuhannen kanjia, voi tosiaan kuulostaa hyvältä, mutta kun ottaa huomioon, että puolet (ellei enemmänkin) noista kanjeista on N1-tason kanjeja ja että oikeasti ehdin saada painettua kallooni lähinnä alkupuoliskon useaan kertaan kertaamani kanjien merkitykset, jää lopputulos vähän laihaksi. Kun tajusin, että tahdillani koko konkkaronkan opiskeluun menisi ihan liikaa aikaa, iski pieni opiskelustrategiaani liittyvä ahdistus. Japanin kielitaidoissani nimenomaan lukeminen on heikko kohtani, ja sitähän JLPT:ssä riittää. Miten saada opiskeltua vaadittu kanji- ja sanastomäärä verrattain lyhyessä ajassa? Pitäisikö jatkaa Heisigillä vai aloittaa sittenkin jotain muuta, jos kyllä niin mitä? Aaaa!

En ole oikeastaan ihan varma, mitä kaikkea opiskelutavoissani on tämän syksyn aikana tapahtunut, mutta tällä hetkellä filosofiani kiteytyy pitkälti siihen, että on ok, vaikka en pääsisikään vielä tällä kertaa N2-koetta läpi. Joku voisi nyt todeta, että tämänkaltainen ajatus on oman onnistumisen sabotointia, mutta itse koen opiskelun paljon mielekkäämpänä, kun ei ole "pakko". 50 euroa ei ole toki pikkuraha, mutta toisaalta saman verran olisin saattanut maksaa esimerkiksi jollekin japanin kurssille osallistumisesta. Ja kiistatta olen tänä syksynä uusia asioita oppinut, eli raha ei ole mennyt hukkaan!

Metodiksi (jos kyseistä sanaa nyt voi tässä kohtaa käyttää) minulle on valikoitunut Nihongo no Morin videoiden päivittäinen katsominen, radio-ohjelmien kuuntelu sekä erilaisten tekstien lueskelu siten, että poimin teksteistä minulle tuntemattoman sanaston Memriseen luomaani kurssiin, jota hiljalleen porailen läpi.

Mutta leikitään vielä jos-leikkiä - jos minulla olisi yhtäkkiä vuosi aikaa valmistautua, rakentaisin ja rytmittäisin opiskeluni varmaan näin:

~3-6 kuukautta: Heisig ainakin N2-tasoon vaadittavien kanjien osalta läpi
~3-4 kuukautta: sanaston (lukutavat & yhdistelmät) ja kieliopin pänttäys esimerkiksi Nihongo Sou Matomen avulla
~Loppuaika: lukemista, lukemista & lukemista!

Eri osiot voisivat toki lomittua keskenään, ja omassa tapauksessani esimerkiksi kuullunymmärtämistreenaus kulkisi mukana koko ajan (kuuntelen aika paljon japaninkielisiä juttuja esimerkiksi kävellessäni/bussissa tai piirtäessäni).

Kävi N2-kokeen kanssa sitten miten kävi, mikään ei toki estä minua ottamasta tätä opiskelusuunnitelmaa käyttöön! Itse asiassa olen miettinyt, että kokeen jälkeen palaisin takaisin Heisigin pariin tai muuten vain opiskelemaan kanjeja radikaaleista käsin.

Ehkä kesän opinnot ja syksyn hämmennykset eivät sittenkään ole olleet turhaa; tuntuu, että nyt minulla on paljon selkeämpi ja jäsentyneempi käsitys siitä, miten tämän japanin kieleksi kutsutun otuksen kanssa olisi paras ystävystyä.

Welcome to the JLPT, episode 1: "Paperisodassa ja rakkaudessa on samat säännöt"

No niin, viimein pääsemme aloittamaan kauan kaivatun "Welcome to the JLPT" -sarjan! Viivästymisen syynä oli pitkälti se, etten jaksanut kaivaa kuvia puhelimestani että oli kaikenlaista hässäkkää. Tässä nyt kuitenkin sarjan ensimmäisenä episoodina minun näkemykseni tapahtumaketjusta, joka myös JLPT-kokeeseen ilmoittautumisena tunnetaan.

Jos episode 0 jäi sinulta lukematta, tässä vielä lyhyt kertaus siitä, miten saat JLPT-ilmoittautumislomakkeen haltuusi:

1.) Tarkkaile Japanin suurlähetystön nettisivuja. Elokuun tienoilla sivuston AJANKOHTAISTA-otsakkeen alle ilmaantuu tiedote JLPT-kokeeseen ilmoittautumisesta.

2.) Lähetä tiedotteessa mainittuun sähköpostiosoitteeseen lomakkeen tilauspyyntö kotiosoitteellasi varustettuna; lomake toimitetaan maksutta suoraan postilaatikkoosi! Voit myös vaihtoehtoisesti käydä hakemassa lomakkepaketin suurlähetystöstä itse, mikäli satut pääkaupunkiseudulla liikkumaan.

3.) Saat käsiisi jotakuinkin tämän tapaisen hässäkän:

Ilmoittautumisvihkosta ensimmäistä kertaa selaillessa tuli melko vahvat flasbackit ajoilta ennen vaihtoani, kun täyttelin kaikenlaisia kohdekoulun lomakkeita ja viisumihakemuksia; pienellä kirjoitetun japanin ja englannin tiheä kudelma ja monta ohutta sivua pikkuruisia tekstikenttiä, joihin pitäisi siististi ja tarkasti täyttää päivämääriä ja osoitteita sekä ympyröidä oikea vaihtoehto. Sitä kuumotuksen määrää! No, viisumi-byrokratia on aivan omaa luokkaansa, johon JLPT-ilmoittautumislomake ei onneksi yltä. Vaikka siis sinällään ilmoittautuminen ei hankalaa olekaan, minulla on kuitenkin tapana hermostua tämän kaltaisesta tarkasta pikkunäpertelystä ja siksi kulutinkin hyvä tovi tarkistellessa, että tiedot ovat varmasti oikein.

Pahoittelut, ettei minulla ole parempaa kuvaa kaavakkeesta! Kysymykset ovat perinteisten ikä-, sukupuoli- ja osoiteuteluiden ohella sen kaltaisia kuin "Oppilaitos, jossa olet opiskellut japania" tai "Kenen kanssa ja miten kommunikoit japaniksi". Viimeeksimainitun kaltaiset monivalintakysymykset ovat ilmeisesti jonkin sortin tilastoja varten, eli niihin ei tarvitse kai kovinkaan pieteetillä vastata? Lomakkeessa on myös oma sarakkeensa aiemmille kokeeseen osallistumisille; kuinka monta kertaa on osallistunut mihinkin tasoon sekä kuinka monta kertaa epäonnistunut/onnistunut.

Lomakkeen täyttämisen lisäksi tarvitaan myös kaksi kappaletta hiljattain otettuja (passi)kuvia sekä kopio kokeen maksukuitista. Olisin periaatteessa voinut askarrella jostakin viimeaikoina otetusta kasvokuvastani hakemukseen kelpuutettavan kokoiset versiot ja printata ne, mutta varmuuden vuoksi kävin kuitenkin kuvauttamassa itseni Jätkäsaaren Verkkokauppa.com:issa, arkipäivän tarjoushinta kun ei ollut kuin yksi euro. (Kuvastani tuli esteettisesti rajoittunut, joten en julkaise sitä tässä.)

Kun kaikki tarvittavat tiedot on täytetty, kuvat otatettu ja maksut maksettu, koko konkkaronkka toimitetaan joko postitse tai itse suurlähetystöön viimeistään syyskuun viimeinen päivä. Itse otatin kuvat vähää ennen kuin kävin palauttamassa lappuset, joten suurlähetystön kärsivällinen täti pääsi todistamaan, kun puhisten leikkailin ja liimailin kuvia oikeille pakoilleen ja punakkana toistamiseen tarkistin, että kaikki on ok.

Mikäli kaikki on niin kuin pitääkin, toimitetaan suurlähetystöstä kotiosoitteeseesi myöhemmin Test Voucher, joka pitää ottaa mukaan sitten koepäivänä. Lappusessa on kaikenlaista koejärjestelyiden kannalta olennaista tietoa: missä ja milloin koe järjestetään, mitä pitää ottaa mukaan, mitä pitää tehdä, jos jokin lomakkeeseen täytetty tieto onkin jostain syystä väärin tai miten paljon kokeesta voi myöhästyä. Vaikka lappunen toimiikin yhdessä kuvallisen henkilöllisyystodistuksen kanssa pääsylippuna itse kokeeseen, ilmeisesti sen kadottaminen tai unohtaminen ei ole ihan täysi maailmanloppu. Lappusesta kannattaa kuitenkin pitää hyvää huolta, jotta säästyy ylimääräiseltä vaivalta ja stressiltä.

Kun ilmoittautumisasiat on hoidettu, on aika miettiä, miten hyödyntää vielä jäljellä olevat kolmisen kuukautta parhaiten. Siitä lisää seuraavassa osassa, episoooodi kakkosessa!

Sunnuntain suositus: Kitsuneko.net

Taas on Sunnuntain suosituksen aika! Sunnuntaisin (mikäli elämä ei yllätä) esittelen yhden japanilaisen podcastin/radio-ohjelman, tv-sarjan, blogin, sarjakuvan, sivuston tai muun vastaavan mediatuotteen, jonka olen kokenut hyödylliseksi ja/tai viihdyttäväksi.

Hei ja heti perään anteeksi pitkästä päivitystauosta. "Pimeys yllätti syysmasentujan" -tyyppinen otsikko kuvannee jossain määrin tätä syksyä, vaikka toki muitakin sattumia on elämäni soppaan mahtunut. No, ensi viikolla olisi tarkoitus lähteä kirkasvalolamppua etsimään, joten josko tämä tästä!

Mutta siirtykäämme asiaan. Sunnuntain suositus tekee pitkästä aikaa paluun ja esittelee tuttavuuden, joka on itse asiassa minullekin varsin uusi: Kitsuneko.net!

Jos olet koskaan halunnut katsoa animea japaninkielisillä tekstityksillä, Kitsuneko.net ilahduttaa sinua varmasti! Kyseessä on nimittäin sivusto, josta on mahdollista ladata niin tekstityksiä englanniksi ja japaniksi varsin monen eri animen jaksoihin. Tarkoista määristä en osaa sanoa enkä usko, että lista on ehdottoman kattava, mutta nopealla silmäyksellä tekstityksiä näyttäisi löytyvän silti kiitettävän paljon, niin vanhoihin klassikoihin kuin varsin uusiinkin sarjoihin.

Animen hyöty on japanin kielen opiskelussa on toki varsin monen tahon kyseenalaistama, mutta esimerkiksi Tofugu.com -sivuston esittelemä tapa (jossa hyödynnetään juurikin japaninkielisiä tekstityksiä) vaikuttaisi ihan pätevältä. Itse olen toistaiseksi käyttänyt tekstityksiä lähinnä itsehuijaukseen ("Miten niin tahdon lintsata opiskelusta ja vain katsoa Sailor Moonia kymmenen jaksoa putkeen? On tämäkin opiskelua! Kanjejakin pääsen lukemaan ja kaikkea!!"), mutta ajattelin jossain vaiheessa Tofugun metodia kokeilla.

Minkä animen sinä tahtoisit/aiot katsoa japaninkielisillä tekstityksillä? Entä mitä mieltä olet ylipäätään animen hyödyntämisestä opiskelussa? 

Welcome to the JLPT, episode 0: "Alussa oli äiti"

Pari viikkoa sitten juttelin äiteeni kanssa puhelimessa ja totesin, etten tiedä, viitsinkö vielä tänä vuonna mennä yrittämään JLPT N2-koetta, kun en ole ihan satavarma taidoistani ja koekin maksaa rahaa. "Ei kun nyt menet vaan! Jos se rahasta on kiinni, niin me maksetaan!" tokaisi äitimuorini ja no, muiden mielipiteisiin mukautuvana persoonana päätin sitten ottaa härkää sarvista ja ilmoittautua kokeeseen.

Mukautuvuuden lisäksi olen myös asiat hyvin viimetippaan jättävä persoona, eli ilmoittautumiskaavakkeiden tilaaminen (ts. sähköpostilla oma osoite Japanin Suomen-suurlähetystölle) jäi hienosti viikoa ennen viimeistä palautuspäivää; suurlähetystön leimalla varustettu kirjekuori kolahti postilaatikkoon perjantaina. Ilmoittautumisen deadline tämän vuoden kokeeseen on tosiaan ensi keskiviikkona, eli vähän tiukille menee, erityisesti kun minulla ei ole vaadittuja puolen vuoden sisällä otettuja (passi)kuvia. Muille mattimyöhäisille tiedoksi, että keskiviikon postileima palautuskuoressa kelpaa! Itse näin pääkaupunkiseutulaisena ajattelin varmuuden vuoksi ja rahan säästämiseksi viedä paperini paikan päälle ihan itse.

Menemättä kuitenkaan asioiden edelle... Nyt alkavassa "Welcome to the JLPT" -sarjassa aion säännöllisen epäsäännöllisesti dokumentoida tulevan 10 viikon (voi apua) valmisteluita, jotka huipentuvat 6.12. järjestettävään kokeeseen. Tulevista ilmoittautumissepustuksista ei ehtine olla juuri iloa tänä vuonna koetta koettaville (pahoittelut!); ylipäätään en mene takuuseen höpinöitteni hyödyllisyydestä, mutta yritän kuitenkin parhaani mukaan antaa jonkinlaista osviittaa siitä, minkälainen seikkailu JLPT osaa olla.

Tervetuloa mukaan matkalle! Seuraavassa eli ensimmäisessä osassa pääsemme tutustumaan JLPT-ilmoittautumiskaavakkeen ihmeelliseen maailmaan. Tässä hieman esimakua:

Ilmoittautumiskaavakkeen mukana tulevassa ohjevihkosessa on

32 sivua. Serious business is serious!

PS: Sunnuntain suositus lomailee tänään; jotta mahdollinen pettymys ei olisi liian karvas, tässä linkki blogin Youtube-kanavalle, jonne keräilen kaikenlaisia japanin kielen opiskelun kannalta yleishyödyllisiä videoita!

Sunnuntain suositus: Memrise

Taas on Sunnuntain suosituksen aika! Joka sunnuntai esittelen yhden japanilaisen podcastin/radio-ohjelman, tv-sarjan, blogin, sarjakuvan tai muun vastaavan mediatuotteen, jonka olen kokenut hyödylliseksi ja viihdyttäväksi.

Tällä kertaa ajattelin esitellä sivuston, joka oli pari vuotta sitten yksi opiskelurutiinieni kulmakivistä (ja jota siis edelleenkin aina silloin tällöin hyödynnän): Memrise!

Memrise on verkkopohjainen oppimistyökalu, joka koostuu sivuston käyttäjien luomista kursseista. Suurin osa kursseista keskittyy jonkin kielen opettamiseen, mutta Memrisessä voi halutessaan opiskella myös vaikka biologiaa tai maantiedettä.

Jos olet etsinyt jotakin, mikä tukisi opintojasi (tai parhaimmillaan toimisi opintojesi pohjana), mutta esimerkiksi Anki on sinulle, noh, liian ankea, kokeile ihmeessä Memriseä! Ankin tapaan myös Memrise hyödyntää kursseissaan aikavälikertaukseen perustuvia muistikortteja, mutta niiden lisäksi mieleenpainamista tehostetaan memeillä eli muistisäännöillä, joita käyttäjä voi keksiä itse tai lainata muilta. Memrise on myös visuaalisesti kiinnostavampi kuin Anki, mikä voi omalta osaltaan sekä motivoida opiskelemaan että helpottaa asioiden oppimista. Ja Memrisessä kerätään pisteitä! Kuka muka voi vastustaa pisteitä?!

Useimmat kursseista jakautuvat noin 10-25 uutta asiaa käsittäviksi tasoiksi, joita taas käydään läpi opiskelu-tilassa viiden tai useamman uuden asian kokonaisuuksina. Jo muutaman uuden asian jälkeen pääsee testaamaan oppimaansa erilaisten testien muodossa.

PISTEITÄ!!

Memrise ei toki ole ratkaisu kaikkeen; se ei ehkä ole parhaimmillaan Heisigin tai kieliopin taltuttamisessa, mutta esimerkiksi sanaston opiskeluun ja kertaamiseen se on mielestäni mainio työkalu. Kursseja löytyy kaikentasoisille opiskelijoille jo valmiiksi varsin paljon, mutta halutessaan kokonaan omiin tarpeisiin pohjautuvan kurssin luominen ei sekään ole vaikeaa. Kun Memrisestä löytyy vielä sekä Android- että iPhone-sovellus, on se helposti käytettävissä niin kotona kuin maailmalla.

Sunnuntain suositus: NHK:n lastenohjelmat

Taas on Sunnuntain suosituksen aika! Joka sunnuntai esittelen yhden japanilaisen podcastin/radio-ohjelman, tv-sarjan, blogin, sarjakuvan tai muun vastaavan mediatuotteen, jonka olen kokenut hyödylliseksi ja viihdyttäväksi.

Tällä kertaa haluan esitellä jotakin, joka oli vaihtovuotenani monen aamuni ilona ja edelleen on vähintäänkin nostalgisuutensa takia katsomisen arvoinen: NHK:n joka-aamuiset lastenohjelmat!

NHK on Japanin yleisradioyhtiö, joka Suomen Ylen tapaan ei näytä kanavillaan mainoksia ja tekee ohjelmia kaikenikäisille. NHK tunnetaan erityisesti uutislähetyksistään, mutta kanavilla näytetään myös kulttuuri-, viihde- ja urheiluohjelmia.

En vaihtoni aikana seurannut aktiivisesti mitään televisio-ohjelmaa (pitkälti kielitaidottomuuteni takia), mutta aamun lastenohjelmat tulivat jokseenkin tutuiksi aamutoimieni taustaääninä. Aikuisen vinkkelistä lastenohjelmat voivat tuntua puuduttavilta, mutta ainakin omasta kokemuksestani niiden helpohko kieli ja itsensätoistavuus olivat yllättävän hyväksi kielenoppimiselle. Lastenohjelmat ovat myös kulttuurin tarkastelun kannalta mielenkiintoista katsottavaa. Ja jos ei muuta, voi niistä oppia paljon lauluja ja rallatuksia, joilla kanssaihmisiään viihdyttää/kiduttaa!

Nyt esittelenkin katsomistani ohjelmista kolme, jotka erityisesti jäivät mieleeni (ja joista löytyy suht helposti videopätkiä Youtubesta).


いないいないばぁっ

Inai Inai Baa! eli (hyvin vapaasti käännettynä) "Kukkuluuruu" on 0-2 -vuotiaille suunnattu ohjelma, joka koostuu lyhyistä piirretyistä, lauluista ja näytellyistä kohtauksista. Ohjelman päätähtinä ovat Wanwan-koira, marakassiotus U-tan sekä tasaisin väliajoin vaihtuva tyttö. Parasta ohjelmassa ovat silloin tällöin lauluissa mukana olevat, söpösti puetut taaperot, jotka yrittävät parhaansa mukaan tanssia mukana tai edes ymmärtää, mitä ihmettä oikeen tapahtuu.

おかあさんといっしょ

Okaa-san to Issho eli "Äidin kanssa yhdessä" on pisinpään yhtäjaksoisesti jatkunut lastenohjelma Japanissa. Se on suunnattu 2-4 -vuotiaille muksuille ja sisältää Inai Inai Baa!:n tapaan eri osioita, muun muassa eläinhahmojen tähdittämän Pote Potteiton. Ohjelman juontajat kutsuvat itseään isosiskoiksi ja -veljiksi, mikä on Japanissa hyvin yleistä kun ollaan tekemisissä lasten kanssa.

みいつけた！

Miitsuketa! eli "Lööysin!" (tässä tapauksessa siis verbi, ei adjektiivi) on 4-6 -vuotiaille tarkoitettu ohjelma, jonka hahmokombinaatio eli coolisti puhuva kaktus Sabo-san, angstaava sininen tuoli Kosshii sekä tasaisesti vaihtuva, mutta aina Sui-chaniksi kutsuttu tyttö herättää enemmän kysymyksiä kuin tarjoaa vastauksia. Myös Miitsuketa! koostuu eri osioista, joista ehkä omituisin on kylpyammeessa lauleskeleva lehmämies Ofurosukii, josta tosin nykyään on tainnut tulla urheiluhullu Taichoosukii?

*

Kaikkien mainitsemieni ohjelmien pätkiä löytyy niin Youtubesta kuin vaikka niconicostakin, ja sivupalkin suositusten kautta löytynee vielä koko joukko lisää kaikenlaisia lastenohjelmia. Eli rohkeasti katselemaan vain!

"Enää ei ole kesää jäljellä" T. JLPT-koe

Alkanut syksy on ollut niin täynnä tohinaa, tekemistä ja ajateltavaa, että oman jaksamiseni vuoksi olen joutunut karsimaan asioita tehtävälistaltani... Ja valitettavasti kaikenlainen blogailu on ollut yksi näistä säästötoimista. Pahoittelut!

Ei sillä, että olisin juuri mitään kirjoittamisen arvoista japanin kielen opinnoissani tehnyt, oikeastaan melkein päinvastoin: en ole jaksanut koskea kanjeihin (mitä nyt satunnaisesti vilkuillut tuota listaa, joka pyytää leipää työpöytäni kulmalla), en katsoa kielioppi-videoita Youtubesta enkä juuri radio-ohjelmiakaan kuunnella. Kaiken koulupuuhastelun, harrastusjuttujen ja sosialisoinnin keskellä japanin opinnot ovat tuntuneet jotenkin kaukaisilta, joten olen työntänyt kaikki niihin liittyvät ajatukset jonnekin aivojeni perukoille "kiireellisempien" tuumintojen tieltä...

Tämä ei kuitenkaan tarkoita, ettenkö yhtään olisi ollut japanin kielen kanssa tekemisissä: kuten yhdessä aiemmassa merkinnässä kerroinkin, olen tänä syksynä toiminut KV-tuutorina eräälle kouluumme tulleelle japanilaiselle vaihtarille ja sen myötä päässyt heittelemään suustani palikoita, joita jossain yhteydessä myös japanin kieleksi voisi kutsua. Sae, vaihtari, ystävällisesti (ja perijapanilaisen kohteliaasti) kehuu kyllä kielitaitoani, mutta itse olen piinallisen tietoinen vaihtelevasta tönkköydestäni ja sanaston/kieliopin puutteistani. Positiivista on kuitenkin se, että taas puhumisen makuun päästyäni en enää jännitä japaniksi puhumista, vaikka tiedänkin virheitä tekeväni.

*

Kuluneen kesän ja alkusyksyn perusteella voinen siis todeta oppineeni tällaisia asioita:

- Rutiini on onnistuneen opiskelun aa ja oo. Rutiinin synnyttäminen vaatii hieman ponnisteluja ja sitkeyttä, mutta kerran vauhtiin päästyään tilanne helpottaa.

- ...tosin erehtyessä kerran lintsaamaan todennäköisyys toisenkin kerran lintsaamiseen kasvaa aika tavalla, puhumattakaan, jos tosiaan lintsaa vielä sen toisenkin, kolmannenkin, neljännenkin kerran...

- Kiireisinäkin aikoina olisi siis hyvä tehdä joka päivä jotain, vaikka se jäisikin oppimismäärältään tai ajaltaan lyhyeksi.

- Puhumisen pelko lähtee puhumalla.

- Itsensä itkeminen uneen päivän kielisammakoita muistellen ei ole tarpeellista saati terveellistä.

- Aika on armoton niille, jotka tuudittauvat ajatukseen "myöhemminkin vielä ehtii".

Listani viimeinen kohta liittyy vahvasti JLPT-kielitasokokeeseen, joka järjestetään joulukuun ensimmäisenä sunnuntaina (tänä vuonna siis 6.12.) ja jonka viimeinen ilmoittautumispäivä on tämän kuun viimeinen päivä eli rapian parin viikon päässä. Nopeiden laskujeni mukaan tästä hetkestä lähtien valmistautumisaikaa on vielä noin 11 viikkoa, mikä tavallaan on ihan riittävästi ja tavallaan ihan kauhean vähän, koska elämä on arvaamatonta enkä ole täysin selvillä vieläkään, mikä oma taitotasoni ja sen myötä opiskelutarpeeni lopulta on. Olen nyt kuitenkin alkanut kallistua sen kannalle, että vaikka kuluneet puolitoista kuukautta ovatkin japanin kielen opintojeni näkökulmasta vähän valuneet kankkulan kaivoon, ilmoittautuisin silti N2-kokeeseen ja katsoisin, kuinka käy. Muussa tapauksessa koe siirtyisi kohdallani taas kerran vuoden päähän, eikä mitään takuita ole, että silloinkaan siihen ilmoittautuisin... Eli rohkea rokan syö ja 50 euron koemaksu viimeistään potkii persuksille lisävauhtia ja -motivaatiota! Toivottavasti!