Tässä ensimmäisessä "kunnollisessa" merkinnässä ajattelin lyhyesti esitellä, mitä ja miten tällä hetkellä pääsääntöisesti opiskelen. Koska aikomukseni on kirjoittaa tässä merkinnässä sivuamistani aiheista myöhemmin vielä lisää, on tämä merkintä enemmän sellainen yleiskatsaus, liikkeellelähtö tai potku virtuaalisiin blogipersuksiin. Miten sen haluaakaan ottaa!
Kuten joku hyvin harva ja valittu saattaa muistaa, kaksi vuotta sitten vouhkasin tässä blogissa (blogin nimeä myöten) radikaaleista. Radikaalit ovat siis kanjin osia, rakennuspalikoita, joista jotkut voivat toimia itsenäisinä kanjeina, toiset taas ovat aina vain muiden kanjien osina. Esimerkiksi 目, "silmä" toimii yksinään, mutta 儿, "jalat" vaatii aina jonkun kaverikseen. (Nämä kaksi muuten yhdessä muodostavat kanjin 見, "nähdä"!) Tein aikoinaan suomennokset 214 virallisesta radikaalista ja tarkoitukseni oli niiden avulla lähteä kanjeja taltuttamaan. Olin jo aiemmin yliopiston japaninkursseilla (2009-2012) sekä vaihdossa ollessa (2012-2013) kanjeja opiskellut, mutta olin ehtinyt jo unohtaa suurimman osan oppimastani. Radikaali-listaani uurastin hitaahkosti johonkin puolenvälin tienoille, mutta sitten iski pääsykoekausi ja kaikki aikani ja energiani kului ennakkotehtäviin ja japanin opinnot jäivät tauolle (ja tämä blogi kuoli).
Ajatus kanjien opiskelusta radikaalien näkökulmasta ei ole kadonnut elämästäni mihinkään, mutta tänä vuonna hylkäsin viimein uudisraivaajan tieni ja aloitin Heisig-metodin, koska no, on vain niin paljon helpompaa kulkea jonkun muun valmiiksi miettimää reittiä kuin itse puoliksi umpimähkään huitoa viidakkoveitsellä pitkin umpeen kasvanutta opintopöheikköä. (Tai siltä se ainakin silloin tuntui.)
Millaista opiskeluni tällä hetkellä sitten on?
Nykyisen päntäämiseni voi jakaa periaatteessa kahteen: aktiiviseen ja passiiviseen opiskeluun. Aktiivista opiskeluani edustaa päivittäinen 10-30 uuden kanjin merkityksen mieleenpainaminen sekä aiemmin opettelemieni kanjien merkitysten kertaus. Heisig-metodissa tämä tarkoittaa sitä, että keksin kullekin uudelle kanjille tarinan, jonka avulla opin muistamaan kanjin eri radikaalit, niiden järjestyksen sekä kanjin merkityksen. Fyysisiä työvälineitä opiskelussani ovat tabletti, vihko sekä kourallinen erivärisiä kyniä, Tablettia käytän Heisigin Rembering the Kanji -ekirjan lukemiseen, avainsanojen tarkistamiseen Aedict-sanakirjalla sekä kanjien kertaamiseen Anki-muistikorttisovelluksella. Vihkoa ja kyniä taas käytän tarinoiden ylöskirjoittamiseen sekä kanjien radikaalien visuaaliseen hahmottamiseen (sekä toisinaan tarinoiden inspiroimien "fyysisten" kuvien piirtämiseen).
Passiivista opiskeluani taas edustaa japaninkielisten radio-ohjelmien ja podcastien kuunteleminen aina kun mahdollista (nytkin tätä merkintää kirjoittaessani taustalla pöpöttää japaninkielinen radiojuontaja). Myös elokuvissa, tv-sarjoissa ja musiikissa suosin japaninkielistä tuotantoa. Taustalla tähän on hieman AJATT-henkinen ajatus japanin kieleen tottumisesta, päivittäisestä uppoutumisesta, jonka myötä kieli ei ole vain oppikirjoihin vangittu vieras vaan elävä ja parhaimmillaan viihdyttävä, rentouttava ja oikeasti kiinnostava kumppani. Toistaiseksi en vielä juurikaan lue japaniksi, mutta se on seuraavaksi listallani. Tarkoitukseni olisi myös alkaa aktiivisemmin puhua ja kirjoittaa japaniksi (kaikista pelottavin juttu edelleen, vaikka olen ehtinyt vaihdossakin olla ja kaikkea!).
RTK:a on jäljellä vielä reippaasti yli puolet, joten toistaiseksi aktiivinen opiskeluni on pitkälti sen ympärille rakentuvaa. Olen kuitenkin miettinyt ottavani oheen myös jotakin muuta, esimerkiksi jonkun JLPT N2 -ankipakan.
Mitä japanin kielen osa-aluetta parhaillaan opiskelet ja miten? Olisi mukavaa vaikka kommenteissa kuulla! :)
4 kommenttia:
Jotain on pielessä ja pahasti jos tarinat täytyy kirjoittaa ylös. Tarinoita EI OLE tarkoitus muistaa, vaan ne kuvat, joita NÄET mielessäsi tarinan synnyttäminä. Kuvat ovat koko homman pointti. Muistisäännöt ovat kuvia, eivät sanoja.
Jos tarinan synnyttämä kuva unohtuu kokonaan, tarina oli huono, ja on ihan oikein ettei niin huonoa tarinaa ole kirjoitettu muistiin. Hyvä tarina ja sen pohjalta luotu "vahva" kuva pysyvät mielessäsi vaikka haluaisit unohtaa ne kokonaan.
2200 muistisääntöä on valtava määrä, ei sellainen pysy mielessä tarinoina. Sanat menee sekasin eikä tajua mikä tarina liittyi mihinkin. Joo, toimii se muutaman ensimmäisen sadan kanjin verran, mutta tuskin tuhanteen? Ei mulla ainakaan. KUVIA KUVIA KUVIA niin homma toimii lopuun asti. Tosin on se rankka projekti silti!
Onnea matkaan!
Hei Anonyymi ja kiitos kommentistasi!
Luulenpa, että tässä on yhtä monta "oikeaa" tapaa tehdä kuin on tekijöitäkin. :) 900 kanjia meni rikki eilen, enkä ole toistaiseksi nähnyt toimintatavassani mitään erityisempää parannettavaa. En palaa tarinoihin sen kummemmin niiden kirjoittamisen jälkeen; kirjoittamisen funktio on ennemminkin pitää minut pidemmän aikaa kiinni kanjin ja sen radikaalien parissa, jolloin muistikuvasta ja tuntumasta kanjiin tulee vahvempi. Ja onhan se kivaa dokumentoida omaa edistymistä! :)
En tietenkään väitä, että tapani olisi mitenkään sairaan nopee ja värikäs tai että kaikkien pitäisi tehdä niin kuin minä teen - kunhan nyt kerroin, miten olen tähän asti tehnyt (ja miten tästä eteenpäinkin aion tehdä).
Mutta kiitos kuitenkin kannustuksesta! :)
Oudon jyrkkää tekstiä Anonyymiltä.. Kyllä itse ainakin kirjoittelin joitain tarinoita ylös, silloin kun Heisigiä väänsin. Ei se pointti välttämättä ole siinä, että pakko kirjoittaa tarina ylös koska muuten ei muista, vaan kun sitä tarinaa ei vielä ole olemassakaan, ja alkaa vasta kehittelemään sitä, niin ajatukset saa paremmin organisoitua "kirjoitusmoodissa" ja tarina sitten syntyy kirjoittamisen aikana. Eli siis yksilöllinen juttu ja jokainen oppii parhaiten omilla tavoillaan. Ja kirjoittamalla tosiaan pakottaa itsensä viettämään enemmän aikaa kanjin parissa, joka on varmasti parempi juttu, kuin vähemmän ajan viettäminen kanjin parissa. ;)
Anonyymi on oikeassa siinä, että hyvä tarina on vahva tarina, eikä sitä unohda. Aikoinaan kun käytin kanji.koohii.com -sivua kertaukseen ja välillä ei meinannut tarinaa syntyä ja sorruin tarkastelemaan, mitä muut ovat kehittäneet (hyi hyi), niin ihan itkettää miten harva ihminen on tajunnut homman pointin. Ellei kanji ole päivänselvä piktogrammi, niin se vaatii tarinan, ja hyvä tarina kutkuttaa mielikuvitusta ja on ehkä mielellään jopa vähän höpsö. Mutta eeei, miten ihmeessä tämän "shining" kanjin suosituin tarina on saanut 391 ääntä? http://kanji.koohii.com/study/kanji/87
"Shining is the sun's seduction.", siis kirjaimellisesti: "tämä kanji koostuu tästä ja tästä kanjista". Missä tarina? Toiseksi suosituimmassa Icarus tarinassa on sentään hyvää yritystä. :)
Hei Miikka ja kiitos kommentistasi! Mulle tarinoiden kirjoittaminen on nimenomaan tuota ajatusten organisointia; joskus raapustelen useammankin jutun jos ajatus tarvitsee vielä kehittelyä.
Joissakin tapauksissa munkin tarinat on aika minimaallisia... :'D Joskus mulle riittää ihan vain parin sanan juttu herättämään oikean mielikuvan ja muistan kanjin, mut joskus taas pitää kutoa vähän pidempiä tarinoita, että kanji jää mieleen. Mutta tarinoihin kieltämättä kannattaa panostaa, helpottaa työtä sitten myöhemmin!
Lähetä kommentti