PS: Kommentti olis kiva

Tajusin tänä aamuna juuri ennen töihin lähtöä, että unohdin eilen tyystin kirjoitella Sunnuntain suosituksen! Olin tosiaan viikonlopun mökillä vanhempieni kanssa, ja sunnuntaina kotiin palatessa mieli oli täynnä lähinnä seuraavana päivänä alkavaa viimeistä työviikkoa sekä pian koittavaa paluumuuttoa pk-seudulle, joten blogivelvollisuudet pääsivät livahtamaan mielestä. Pahoittelut unohduksesta!

...tosin pahoittelen heti perään uudemman kerran, tällä kertaa lähitulevaisuutta silmällä pitäen: kesätyöni tosiaan päättyvät tällä viikolla ja sen myötä kesälomarillutteluni alkavat, joten tämä blogi todennäköisesti hiljenee joksikin aikaa. Tarkoitukseni on kuitenkin jatkaa blogailua ja kehitellä aiheita, joista voisi olla enemmän iloa ja hyötyä. Siihen toivoisin kuitenkin mieluusti apua myös sinulta, hyvä lukija!

Bloggerin tilastojen perusteella tässä blogissa on liikennettä päivittäin, ei huimia määriä mutta nollaa enemmän kuitenkin. Olisikin kivaa hieman kuulla sinusta siellä ruudun toisella puolella: kuka olet, miten tähän blogiin eksyit ja mitä blogilta toivoisit / millaiset aiheet sinua kiinnostaisivat. Kiitos hirmuisesti, jos käyt virtuaalisen puumerkkisi kommenttiosiossa raapustelemassa! n_n

Vä-syt-tää

Olen viime aikoina ollut jotenkin väsyneempi kuin ennen; tiedä sitten, nukunko jotenkin huonommin kuin yleensä vai vaikuttaako painostava ukkosilma, mutta jotenkin virta tuntuu olevan vähissä. Töissä roikun haravan varressa silmät ristissä ja voima jäsenistä kaikonneena (mikä on jokseenkin epätoivottava tila fyysisessä ulkotyössä) ja kotona kapasiteettini riittää lähinnä kissavideoihin ja Robot Unicorn Attack 2 -pelin aivokuolleeseen pelaamiseen. Kanjeja olen yrittänyt tahkota parhaani mukaan, mutta uusia kanjeja tuijottaessa mieli tuntuu lyövän täysin tyhjää ja keskittyminen karkaa jatkuvasti taivaan tuuliin. Olenkin jo useana päivänä antanut koko homman olla ja yrittänyt tehdä jotakin muuta hyödyllistä, esimerkiksi twiitata tai kirjoittaa sähköposteja japaniksi.

Vaikka onkin ehkä ihan hyvä, etten väsyneenä pakota itseäni kanjiharjoituksiin (onhan se vähän turhaa työtä käydä läpi kasa kanjeja, jos ne eivät kuitenkaan jää mieleen), olen ollut jokseenkin harmissani itselleni, että en ole pysynyt reippaana ja rytmissä. Jossain mielen perukoilla takoo koko ajan ajatus, että jos en just ja nyt saa opiskeltua kanjeja, niin myöhemmin en ehdi ja sitten harmittaa. Että on kiire, että olen laiska ajantuhlaaja, jos en nyt saa tehtyä...

Olen pysähtynyt miettimään, että mistä moiset ajatukset nousevat. Miksi olen niin ankara itselleni? On totta, että jos tänä vuonna saisin N2-kokeen tehtyä ja läpäistyä, voisin ensi vuoden (kesä)työnhaussa hyödyntää sitä. Jos kuitenkin tarkastelen asioita laajemmin, on selvää, etten opiskele N2-koetta tai työelämää varten, vaan ihan omaa kielitaitoani lisätäkseni, ja sille ei sinällään ole aikarajaa - eli siltä kannalta tämä murehtiminen on turhaa. Toki on tärkeää, että pidän jonkinlaisesta itsekurista kiinni (muuten asiat jäisivät ihan puolitiehen), mutta eiköhän silloin tällöin ole ihan ok ottaa rennommin. Eikö niin?

Noh, työt loppuvat ensi viikolla ja sitten on kuukauden verran lomaa ennen koulun alkua. Ehkä sitten saisin taas kunnolla nukutuksi - ja sen myötä kunnolla opiskelluksi.

Onko sinulla kausia, jolloin opiskelu ei vain yksinkertaisesti tunnu sujuvan? Mitä teet, että pääset takaisin tavalliseen rytmiin?

Sunnuntain suositus: Nihongo no Mori

Taas on Sunnuntain suosituksen aika! Joka sunnuntai esittelen yhden japanilaisen podcastin/radio-ohjelman, tv-sarjan, blogin, sarjakuvan tai muun vastaavan mediatuotteen, jonka olen kokenut hyödylliseksi ja viihdyttäväksi.

Tällä viikolla ajattelin esitellä puheohjelmien sijaan videoita, tarkemmin sanoen Youtube-kanavan, josta on varmasti iloa niin aloittelijoille kuin edistyneille opiskelijoille: Nihongo no Mori!

Nihongo no Mori on Tokiossa sijaitsevan Wasedan yliopiston opiskelijoiden vuodesta 2013 lähtien pyörittämä ryhmä, joka tuottaa ilmaista opiskelumateriaalia, pääasiassa videoita, nettiin. (Ilmeisesti ryhmä järjestää myös live-opetusta ja -tapahtumia, mutta niistä ei näin Suomesta käsin ole kauheasti iloa.) Opetusvideoita löytyy kaikentasoisille opiskelijoille; videoiden sisältö ja vaikeustaso perustuu suurimmaksi osaksi JLPT-kokeen eri tasoihin, helpoimmasta N5-tasosta aina vaikeimpaan N1-tasoon.

Youtube on japanin kielen opetusvideoita ja -kanavia pullollaan, mutta perusteellisemmallakin etsinnällä Nihongo no Mori osoittautuu yhdeksi parhaimmista. Ensinnäkin, kanavan videot on jaoiteltu selkeisiin soittolistoihin, joista jokaisen on helppoa löytää omalle taitotasolleen sopivaa katsottavaa. Ja videoita on muuten paljon, liki 700! Opetusvideot ovat kompakteja, alle kymmenen minuutin kokonaisuuksia, joissa esitellään 2-5 uutta asiaa (soittolistasta riippuen yleensä sanastoa tai kielioppia) ja esimerkkilauseita. Opettajina toimivat japanilaiset opiskelijat eivät ehkä ole pedagogian kivenkovia ammattilaisia, mutta opettajien aito innostus ja hyväntuulisuus antaa anteeksi opetuksen mahdolliset särmät.

Videoissa parasta on mielestäni kuitenkin se, että joitakin aloittelija-tason videoita lukuunottamatta videot ovat täysin japaniksi. Tottumatonta tämä saattaa aluksi hirvittää, mutta täysin japanikielinen opetus on pidemmän päälle parempi vaihtoehto kuin vaikkapa osaksi englanninkielinen. Opettajien puhuma japani on selkeää ja sanat/kielioppi selitetään auki eri ilmauksin, joten opetusta on tasosta riippumatta varsin helppoa seurata. Monessa videossa on lisäksi myös japaninkielinen (ja joskus myös englanninkielinen) tekstitys, mikä myös helpottaa ymmärtämistä. Ja vaikka jokin videossa (tai no, miksei joskus koko videokin) jäisikin epäselväksi, mikään ei estä katsomasta videota uudelleen tai pysäyttämään videon sanakirjan pläräyksen ajaksi!

Kanavalta löytyy myös japanilaiseen kulttuuriin liittyviä videoita, eli vaikka kielipänttäys ei kiinnostaisikaan, kannattaa kanava silti tsekata. Itse suosittelen Nihongo no Morin videoita tueksi erityisesti kaikille JLPT-kokeeseen valmistautujille!

Nihongo no Morilla on kotisivu, mutta itse koen sen varsin sekavaksi ja siksi käytän vain ryhmän Youtube-kanavaa. Ryhmältä löytyy myös Facebook-sivu ja Twitter-tili.

Kesäterveisiä mukavuusalueelta

Minulla on ongelma. Jonkin aikaa olen ollut välittämättä siitä, ajatellut, että kyllä se siitä, mutta nyt tilanne alkaa käydä hankalaksi. Koska ongelman myöntäminen on tunnetusti ensimmäinen askel parantumiseen, niin myönnettäköön...

En mielelläni poistu mukavuusalueeltani.

Phuh! Tulipa sanottua! Vaikka eihän tämä mikään hirmuisen shokeeraava ja yllättävä ongelma ole, varmaan päinvastoin - luulenpa, että varsin moni joutuu pohtimaan mukavuusaluettaan ja että onko sen ulkopuolella elämää. (Vihje: on)

Omalla kohdallani mukavuusalueen rajoitteet näkyvät esimerkiksi siinä, etten pidä urheilusta, tai tarkemmin sanoen siitä palavasta, rääkkääväästä tunteesta, mikä lihaksiin juostessa /punnertaessa /taistelujaskaillessa iskee. Toinen tilanne, mitä karsastan, ovat erilaiset kilpailut ja kilpaileminen. Joskus tämä koskee jopa lautapelejä! En nimittäin mielelläni pelaa mitään minulle ennestään tuntematonta... Tiedän olevani ihan pöhkö, mutta en vain pidä kilpailujen/pelien nostattamasta jännityksestä. (Tosin jos peli on tuttu ja tilanne muutenkin rento, niin pelaan mielelläni!)

Kolmas asia, mikä on ehdottomasti mukavuusalueeni ulkopuolella, on virheen tekeminen ja/tai naurunalaiseksi tuleminen (tai ihan vain sen mahdollisuus) jossakin sellaisessa asiassa, mitä teen/yritän tosissani. Puheripulisena ihmisnarsissina julkinen esiintyminen, vieraiden ihmisten kanssa puhuminen tai kaikensorttisten tekstien kirjoittaminen ei sinällään tuota ongelmia, koska olen siihen tottunut ja juttu kyllä luistaa - tosin vain niin kauan kuin kielenä on suomi. Mutta annas olla, jos pitääkin käyttää jotakin muuta kieltä... Silloin minut voi löytää En uskalla, antaa olla -kerhohuoneesta pälyilemästä hermostuneesti kulmieni alta.

Vaihdossa ollessa tuli puhuttua ja kirjoitettua paljon japaniksi, samoin paluuvuotena Suomeen tulleiden japanilaisten vaihtareiden kanssa. Sen jälkeen tuli kuitenkin pidempi, liki vuoden ajanjakso, jolloin en juurikaan puhunut tai kirjoittanut japaniksi ja taidot pääsivät ruostumaan. Jostain syystä en kuitenkaan halunnut myöntää tätä itselleni tai varsinkaan muille. "Olen opiskellut ja käyttänyt japania jo niin monta vuotta, että tuntuu hölmöltä, jos nyt yhtäkkiä alan tehdä taas kauheasti virheitä...." Ei sillä, että aiemminkaan kielenkäyttöni olisi erityisen virheetöntä ollut, mutta nyt aloin kiinnittää virheisiini ja erityisesti kielitaitoni rajallisuuteen huomiota uudella ja valitettavan negatiivisella tavalla. Tämä taas näkyi niin, että aloin käyttää kieltä entistä vähemmän... Pohjimmiltaan kyseessä oli (ja no, on edelleen) kai jonkin sortin itsetuntokysymys; pelkään vaikuttavani typerältä, jos en osaa kieltä virheettömästi, täydellisesti.

Nyt joku fiksu ja filmaattinen huudahtanee rohkaisevaan äänensävyyn, että "höps, ei mitään täydellisyyttä tarvita", "vain tekemällä oppii, anna mennä vain" tai "älä huoli, kyllä maailmaan kielivirheitä mahtuu". Tekisi mieli vängätä vastaan, mutta pohjimmiltaan olen itsekin samaa mieltä. Kielitaito ja erityisesti sen käyttö on lopulta vain tottumus- ja asennekysymys: minä olen minä, käytän kieltä sen mukaan kuin osaan, ja jos joku päättää tekemieni virheiden takia vetää minusta jotakin (negatiivisia) johtopäätöksiä, se on sen ihmisen häpeä.

Jotta saisin tämän ajatuksen iskostettua päähäni, olen ruvennut tasaisesti pakottamaan itseäni taas puhumaan tai kirjoittamaan jotakin japaniksi. Yksi suurimmista askeleistani on ollut se, että ilmoittauduin vaihtarituutoriksi eräälle japanilaiselle tytölle, joka tulee syyslukukaudeksi kouluuni! Olemme jo jonkun verran Facebookin kautta jutelleet: lyhyenkin viestin kirjoittamiseen uppoaa helposti pieni ikuisuus, mutta samapa tuo... Pääasia on, että käytän kieltä. (Itsekriittisyydestäni huolimatta kun kuitenkin sitä ihan mukavasti osaan!)

Onko sinulla mukavuusalueongelmia japanin kielen suhteen? Jos on, miten yrität päästä/olet päässyt niiden yli?

Sunnuntain suositus: ジェーン・スー 相談は踊る

Taas on Sunnuntain suosituksen aika! Joka sunnuntai esittelen yhden japanilaisen podcastin/radio-ohjelman, tv-sarjan, blogin, sarjakuvan tai muun vastaavan mediatuotteen, jonka olen kokenut hyödylliseksi ja viihdyttäväksi.

Kuten olen useammassa merkinnässä jo maininnutkin, olen tänä kesänä kuunnellut paljon japaninkielisiä puheohjelmia. Podcast-suosikkini esittelinkin jo viimeeksi, joten esiteltäänköön tällä kertaa lempparini radio-ohjelmien saralla: TBS RADIO -kanavan ジェーン・スー 相談は踊る!

ジェーン・スー 相談は踊る on joka lauantai ilmestyvä kysymys-vastaus -ohjelma, johon kuulijat voivat lähettää mieltään askarruttavia, yleensä oman elämänsä ongelmiin liittyviä kysymyksiä. Kysymyksiin vastauksia etsimässä on Jane Sue -taiteilijanimellä esiintyvä nelikymppinen, "syntyperäinen japanilainen" nainen sekä viikottain vaihtuva juontajapari, joka yleensä on joku TBS:n uutisankkureista tai muun ohjelman juontaja.

Ei, vaikka ohjelman slogan onkin englantia väärinkäyttävä "Let's SO DANCE" ("neuvo/neuvoa" -sana japaniksi lausutaan "soudan" -> Let's SOUDANsu), esittelykuva kuin 90-luvun laskettelutakki ja tunnusmusiikkikin hyvin kasarihenkinen, kyseessä on ihan 2010-luvun ohjelma kysymyksineen ja vastauksineen. Ohjelman retrohenkinen ilme (ja nimi) juontaa juurensa Jane Suen mieltymykseen vanhaan disco- ja muuhun tanssimusiikkiin, jota kysymysten ja vastausten lomassa ohjelmassa soitetaan. (Itse tosin en niitä kuule, koska Youtubessa kuuntelemistani versioista on mainokset ja soitetut kappaleet leikattu pois.) Sue itse sen sijaan on mielestäni yllättävänkin moderni ja suorapuheinen, mikä onkin yksi suurimmista syistä, miksi ohjelmasta niin pidän.

Vaikka ohjelmaan tuleekin kysymyksiä vähän laidasta laitaan ("Poikaystäväni ei halua naimisiin mutta minä haluan, mitä teen" / "Minulla on hajufetissi, kannattaako sitä kertoa ensitreffeillä" / "Mitä tehdä, kun anoppi syö kaikki pöydälle jätetyt keksit ja suuttuu, jos keksejä ei ole tarjolla"), on se silti mielestäni varsin helposti seurattava ja ymmärrettävä. Ja viihdyttävä! Ohjelmaa kuunnellessa tuntuu kuin pääsisi "kärpäseksi kattoon" ja näkemään sellaisen puolen japanilaisista, jota erityisesti ulkomaalaiselle harvemmin näytetään. Kielen treenauksen ohella ohjelma tarjoaakin roppakaupalla japanilaiseen kulttuuriin ja ajatustapoihin liittyvää tietoa.

Ihan aloittelijoille ohjelma voi olla vähän haastava, mutta edistyneemmälle opiskelijalle ohjelma sopinee ihan mainiosti. Ohjelman jaksoja löytyy useammankin eri (ei-virallisen) tahon tarjoamana Youtubesta, mutta viralliset podcast-versiot jaksoista löytänevät selkeimmin ohjelman kotisivuilta.

Tuhat ja yksi kanjia

Tuhannen kanjin raja meni tänään rikki! En ole moneen vuoteen ollut näin pitkäjänteinen minkään mielenkiintoni tai harrasteeni kanssa, joten olen vähän häkeltynyt mutta varsin tyytyväinen tähänastiseen vaellukseeni. Toki heti iloitsemisen perään pieni ääni mieleni perukoilta mutisee, että vielä on työsarkaa jäljellä, että suotta vielä ylpeilet, mutta antaa sen toistaiseksi mutista ihan itsekseen.

Olen käynyt läpi tuhannen kanjin merkityksen. Heisig'n ja radikaalien myötä kanjien opiskeluun on tullut ihan uudenlainen sävy: kanjit eivät ole enää vain satunnaisia viivoja vaan niihin kätkeytyy mielenkiintoisia tarinoita ja tapoja hahmottaa maailmaa. Tunnen välillä suoranaista löytämisen riemua, kun jokin kanji radikaaleineen tiivistää kuvaamansa asian mielenkiintoisella tavalla. Esimerkiksi vesiputousta kuvaava kanji, 滝, rakentuu vettä ja lohikäärmettä tarkoittavista radikaaleista. Kieltämättä ilmaa halkova vesimassa on kuin kiinalaisen lohikäärmeen ruumis, putouksen pauhu taas kuin sen karjuna! Toinen hauska kanji on kerääntymistä/kokoontumista tarkoittava kanji, 集, joka rakentuu lintua ja puuta tarkoittavista radikaaleista. Niin kuin lintupari kokoontuu puuhun, ihmiset kokoontuvat yhteen. Samankaltaisia kanjeja on roppakaupalla lisää, mutta nuo kaksi olivat ensimmäiset, jotka mieleeni nousivat.

Mutta niin, tuhat kanjia takana, toinen mokoma (ja vähän lisää) vielä edessä. Ehdin tässä yksi viikonloppu jo stressata, että ehdinkö varmasti saada kaiken opiskeltua ennen N2-koepäivää; pitäisi opetella kanjien lukutapoja ja sanastoa ja kielioppia ja treenata lukemista ja ja ja... Ja kaiken työmäärän keskellä tahtoisin samaan aikaan tehdä myös muutakin kuin vain istua iltakaudet opintojen äärellä. Mutta minulla on vain kaksi kättä ja 24 tuntia vuorokaudessa, josta arkena 9 uppoaa nukkumiseen, 8 kesätöihin, 1 syömiseen ja 1 kaikenlaiseen välttämättömään muuhun toimintaan, eli vapaa-aikaa jäänee noin viitisen tuntia per arkipäivä (ja 13 per viikonloppu). Tehopakkausihminen toki säveltäisi sinfonian, kirjoittaisi romaanin ja tekisi 900 vatsalihasliikettä kyseisessä ajassa, mutta itse olen kahdeksan tunnin ulkotyön jälkeen yleensä sen verran väsynyt, että jaksan musertaa tahdonvoimaa vain yhteen aktiviteettiin (+ Facebook ja kissavideot).

Pääsyy tähän (jonkun mielestä ihan höpsöön) kesästressiin on se, että syksyllä elämääni palaavat kotiläksyt ja sosiaaliset kontaktit, joiden myötä henkilökohtaisiin projekteihini jäävä vapaa-aika saattaa vähentyä entisestään. Siksi tahtoisin nyt kesällä, täällä sosiaalisen elämän ulottumattomissa, saada aikaan mahdollisimman paljon.

Aikani itseäni ruoskittuani viimein lopetin ja päätin, että teen sen verran kuin jaksan ja tuntuu hyvältä, tarkoitti se sitten kolmeakymmentä tai vain kymmentä kanjia päivässä. Jos saan ja ehdin valmistautua tarpeeksi, osallistun kokeeseen. Jos en, niin osallistun sitten ensi vuonna. Rentoudesta käsin opiskeluun ei tule veren makua ja motivaatio pysyy yllä (ainakin minun tapauksessani). Ja sama se, vaikka tämä kesä menisikin vain kanjeihin; kunnon perustan luotuani on myöhemmin helpompaa ja jää aikaa muuhunkin. Vaikka sen romaanin kirjoittamiseen!