Welcome to the JLPT, episode 5: "Tulokset"

Joulukuun 2015 JLPT-kokeen tulokset julkaistiin tänään (27.1.) netissä. Ilmeisesti noin puolet Internettiä tuli tuloksiaan ihmettelemään, koska JLPT:n sivuparat olivat ihan totaalisen tukossa - itselläni meni varmaan lähemmäs puolituntia, ennen kuin löysin oikean sivun ja sain sen auki. (Oli hieman haastavaa, kun yksi keskeisistä linkeistä oli tekstin sijaan kuva, joka ei aluksi suostunut latautumaan ja siksi en sitä löytänyt. <3)

Virtuaalitahmassa kahlaamisen jälkeen pääsin viimein kirjautumaan tulossivulle, jossa eteeni aukeni seuraavaa:

PÄÄSIN LÄPI!!!

(Naapurit/kämppikset eivät välttämättä arvostaneet kauheasti aamu-seitsemältä huoneestani kantautunutta mölinää, mutta en pystynyt olemaan vähän hihkumatta!)

Lisäksi sivulla oli eriteltyinä eri osioiden pisteet, jotka itselläni näyttivät seuraavanlaisilta:

Kaikki osiot menivät siis ihan kirkkaasti läpi (minimihän on se 19 pistettä per osio). Sisäinen suorittajani vähän mutisee pisteiden keskivaiheille jäämisestä, mutta opiskelumäärääni nähden (ja ensimmäiseksi JLPT-osallistumisekseni) suoritus on mielestäni oikein mainio. Ja jos ei muuta, niin nyt tiedän ainakin, että erityisesti sanastoa voisin lähteä treenaamaan lisää. (Tulosten tulkitsemiseen löytyy selventävä kuva täältä.)

Viralliset tulospaperit ja sertifikaatit tulevat postitse sitten joskus myöhemmin, muistaakseni maalis-huhtikuussa. (En jaksa asiaa nyt tarkistaa, koska JLPT:n sivut ovat edelleen ihan superhitaat.) Mutta niillä ei ole kiire - tällä hetkellä ihan vain jo tuo sähköinen tiedote tuottaa paljon iloa! ^___^

Mites te muut 2015-kokelaat, miten kävi?

Vuoden 2016 toimintasuunnitelma

(...oonkohan mää käyttänyt tuota kuvaa joskus aiemminkin? No, jos ei muuta, niin päivän ajatelma ainakin on aiemmin käyttämätön!)

Huomasinpa juuri, että hieman päälle viikon päästä pamahtaa: 27. päivä, Suomen ajassa kolmelta aamuyöllä, julkaistaan netissä joulukuun JLPT:n tulokset!

Kuten kuvasta (ja alkuperäiseltä sivulta) voitte tavata, tuloksiaan voi käydä netissä ihmettelemässä 27.1. - 31.3. välisen ajan. Voi jännityksen kauhistus, kuinkahan käy!

Koska odotusaikaa on vielä reippaan viikon verran, voinee ajatuksia suunnata JLPT-jännitysnäytelmästä nykyhetkeen ja vaikka kysymykseen, että mitenhän sitä pistäisi tämän vuoden opiskelut oikein käyntiin. Siinä missä vuosi sinällään on auennut minulle mukavissa ja toiveikkaissa tunnelmissa, japanin opiskelu on jäänyt auttamatta kaikenlaisten muiden hankkeiden jalkoihin; päätoimisena graafisen suunnittelun opiskelijana minun pitäisi hiljalleen suunnata aikaa enemmän visuaalisten taitojeni (itsenäiseen) harjoittamiseen, toisaalta veri vetää myös kirjoittamisprojektien ja muun sen sellaisen pariin. Koska minulla ei ole ollut mitään täsmällistä suunnitelmaa opintojeni suhteen, on myös päivittäisen opiskelurutiinin synnyttäminen ja vakiinnuttaminen jäänyt tekemättä.

Ehkä suurin kysymykseni koskee opiskelumateriaaliani: jatkanko (lue: aloitanko uudestaan) Heisigiä vai kokeilenko jotain ihan muuta? (Ruoho on alkanut tuntua vihreämmältä aidan toisellapuolen...) Kenties jokin Ankin core-pakka tai Memrisen jättikurssi päivittäiseksi puhteeksi? Pitäisikö ruveta treenaamaan enemmän omaa kielellistä tuottamista eli puhumista ja kirjoittamista? Missä, miten? Niin paljon kysymyksiä ja niin vähän vastauksia, että väkisinkin Facebook tai The Nannyn neljäs tuontantokausi on osoittautunut helpommaksi pohdittavaksi.

Siksi kyselisinkin teiltä, arvon lukijat, millainen on teidän opiskelusuunnitelmanne vuodelle 2016? Minkä koulukunnan/metodin/rakkaan johtajan uskollisia kannattajia olette, mitkä opiskelutavat taas eivät toimi teillä laisinkaan? Millaisia opiskelurutiineja teillä on? Valaiskaa minua, oi mestarit!

Sunnuntain suositus: Nihongo Navigator

Taas on Sunnuntain suosituksen aika! Sunnuntaisin (mikäli elämä ei yllätä) esittelen yhden (japanilaisen) podcastin/radio-ohjelman, tv-sarjan, blogin, sarjakuvan, sivuston tai muun vastaavan mediatuotteen, jonka olen kokenut hyödylliseksi ja/tai viihdyttäväksi.

Terveisiä Vantaalta! Joululomat on viimein lomailtu, äiteen pöperöt hyvästelty ja pölyisen hautakammion (ts. soluhuoneeni) rauha rikottu. Huomenna olisi paluu taas koulunpenkille, tällä kertaa  "Multimedian koostamisen ja ohjelmoinnin perusteet" -kurssin pariin. Mitä se sitten pitää sisällään, se onkin varsinainen jännitysyllätys!

Mutta siirtykäämme tämänkertaisen Sunnuntain suosituksen pariin! Pohjustukseksi kerrottakoon, että minulle on tullut viime aikoina tavaksi jemmailla kaikenlaisten tämän blogin intressien mukaisten sivustojen osoitteita Bloggerin luonnoksiin; tämänkertainen suositus on juuri tämänkaltainen "kirjanmerkki", jonka itse asiassa lisäsin aika hiljattain: Nihongo Navigator!

Nihongo Navigator on jo liki 20 vuotta Japanissa asuneen yhdysvaltalaismiehen blogi, joka on seilannut internetin aalloilla kesästä 2012 lähtien. Vaikka blogi ei ensinäkemältä ole mitenkään kummoinen, on siitä varmasti iloa erityisesti kanjien opiskelijoille: blogin suola, Kanji Kanban -teemaiset merkinnät, tarjoilevat nimittäin koko joukon autenttisia japanilaisia kylttejä ja merkkejä, joiden avulla voi opetella kanjeja niiden luonnollisesta kontekstista käsin. Kana-merkkejä treenailevia taas ilahduttanee Kana Kanban -sarja, jossa lukemisharjoituksena on kana-merkeillä kirjoitettuja kylttejä ja mainoksia.

Merkinnät tehdään nimenomaan opiskelun näkökulmasta, joten yhden uuden kuvan lisäksi lisäksi kustakin merkinnästä löytyy kuvan teksti erikseen kirjoitettuna (jotta merkitykset/lukutavat pystyisi nopeasti tarkistamaan rikaichanin/rikaikunin avulla) sekä kunkin kanjin Heisig ja Kanji in Context -kirjojen järjestysnumero. Silloin tällöin merkinnöissä on myös huomioita tai selityksiä liittyen kuvien sisältöön.

Ja vaikka kielikylpy ei kiinnostaisikaan, Nihongo Navigator tarjoaa mainos- ja kylttikuviensa myötä visuaalisesti mielenkiintoisen palan japanilaista kulttuuria, joten jo sinällään se on varmasti visiitin arvoinen!

Sunnuntain suositus: 3DS:n Pokémon-pelit

Taas on Sunnuntain suosituksen aika! Sunnuntaisin (mikäli elämä ei yllätä) esittelen yhden japanilaisen podcastin/radio-ohjelman, tv-sarjan, blogin, sarjakuvan, sivuston tai muun vastaavan mediatuotteen, jonka olen kokenut hyödylliseksi ja/tai viihdyttäväksi.

明けましておめでとう！今年もよろしくお願いします～

Hyvää uutta vuotta 2016, arvon lukijat! Toivottavasti vuodenvaihteenne ja vuoden ensimmäiset päivät ovat sujuneet mukavissa merkeissä. Itselläni vuosi vaihtui rauhallisesti mutta mukavasti; leffailua, ilotulitteiden ihastelua sekä (yllättävän maistuvaa!) uuden vuoden sobaa hyvässä seurassa.

(Helppo ja maukas resepti löytyy täältä)

Mutta sitten asiaan! Tämän vuoden ensimmäisen merkinnän kunnian saakoon toveri, jota hetken ei ole näkynytkään, eli Sunnuntain suositus! Tällä kertaa ajattelin esitellä jotakin, joka on viihdyttänyt minua kuluneen joululoman ajan, nimittäin... 3DS:n Pokémon-pelit!

(Tekijänoikeushässäköiden välttämiseksi esteettisen 

elämyksellinen kameran näkemys Pokemon Alpha Sapphiren 

aloitusnäytöstä)

Pokémon-pelit ovat olleet minulle jo monen vuoden ajan olennainen osa joululoman viettoa: jo varmaan 15 vuoden ajan olen saanut joko uuden pelin joululahjaksi tai muuten vain pelannut jonkin aiemmin saamani pelin uudestaan läpi. Viime vuonna minulla oli uusia pelejä pelattavana kaksin verroin, kun hankin viimein Nintendon 3DS-käsikonsolin ja siihen uunituoreen Pokémon Alpha Sapphiren, ja jahka sen olin saanut läpi, koittikin joulu ja sain joululahjaksi Pokémon X:n. (...hieman erikoinen järjestys, myönnetään, mutta joskus elämä ei mene niin suoraviivaisesti kuin tahtoisi!)

Koska tänä viime vuonna ei uusia pelejä ilmestynyt (en siis ole kiinnostunut spin off -peleistä kuten Mystery Dungeonista tai muista), päätin pelata viime vuoden pelit nyt joululomalla uudestaan. Nollattuani Pokémon X:n pelitiedoston (R.I.P. kaikki edellisen pelin poksuni) huomasin, että pelin kielen voi valita uudelleen. (Olin siis elänyt ajatuksessa, että kun kerran joskus vuosi takaperin olin valinnut kielekseni englannin, asiat jäisivät sille tolalle.) Pienen pohdinnan jälkeen käänsin punaisen lippikseni takaperin ja VALITSEN SINUT, JAPANIN KIELI!

(ありがとう、ポケセンのおねーさん～)

...ja tämän jokseenkin pitkän aasinsillan jälkeenkin päästäänkin syyhyn, miksi valitsin 3DS:n Pokémon-pelit tämänkertaiseksi Sunnuntain suositukseksi: minusta on tosi mainiota, että yhdellä ja samalla pelikasetilla voin pelata pelin läpi niin englanniksi kuin japaniksikin (tai italiaksi tai ranskaksi tai mitä näitä nyt on). Japanin kielitaitoni ei ole vielä ihan niin korkea, että ymmärtäisin ihan kaiken, mitä pelissä puhutaan. Siksi onkin mukavaa, että olen voinut ensin pelata pelin läpi englanniksi ja näin ollen tiedän entuudestaan juonen koukerot ja muutenkin ymmärrän peliä siinä määrin, että mahdolliset kieliongelmat eivät tee pelikokemusta turhan tympeäksi. Tämä taas edesauttaa kokemusta siitä, että pelaaminen on kielipänttäyksen sijaan, noh, pelaamista eli hauskaa!

(Mikäli kanjit peljoittavat, voi halutessaan kaiken vaihtaa

kana-merkeiksi!)

Pelin sanasto ei loppepeleissä ole kauhean vaikeaa, ellei nyt jotain legenda-höpinöitä oteta lukuun. Pokémon-otteluihin liittyvä sanasto ei välttämättä myöskään ole ennestään tuttua, mutta tietyt sanat toistuvat niin usein, että ne oppii melkein puoliväkisin. Itselleni pelaaminen japaniksi on ollut ennen kaikkea nopean lukemisen harjoittelua; olen yrittänyt jututtaa kaikkia vastaantulevia hahmoja sekä lueskella PokéDexin tekstejä (jotka osaavat olla välillä varsinaisia kanji-kasoja).

(Hihhih, tämän poksun nimi on "Yarukimono" eli

vapaasti käännettynä "motivaatio-/innostushyypiö")

Jos siis jo ennestään omistat jonkin X/Y tai ORAS -peleistä sekä 3DS:n ja olet pelannut vain englanniksi (ja jos raaskit nollata aiemman pelitallennuksesi), kokeile ihmeessä pelata pelit läpi japaniksi!

Mahtavaa vuodenalkua kaikille! o((*^▽^*))o

Welcome to the JLPT, episode 4: "Koepäivä"

Nyt on sitten sekin koitos koettu - ekaa kertaa N2-koe (ja JLPT-koe ylipäätään)! Kokeen jälkeen aivot oli aika muusia ja sen jälkeen viimeinen kouluviikko piti kiireisenä, mutta nyt viimein on aikaa ja jaksamista naputella muutama sananen tästä elämyksestä, jonka rakkahan Suomemme syntymäpäivänä sain kokea ja jota varten useampi viime kuukausi on tullut pakerrettua.

Tänä vuonna (eli 2015, jos joku tulevaisuuden hyyppä tätä tekstiä eksyy lukemaan) JLPT järjestettiin siis Metsätalolla, joka on yksi Helsingin yliopiston rakennuksista ja sijaitsee Kaisaniemessä, kävelymatkan päässä rautatieasemalta.

Saavuin paikalle lähes kaksi tuntia etuajassa (lähinnä varotoimenpiteenä mahdollisia itsenäisyyspäivän liikennetukoksia vastaan). Tuolloin paikalla oli jo jonkun verran porukkaa, mutta mitä lähemmäs kokeen alkua tultiin, sitä enemmän jengiä alkoi kerääntyä. Kuvista asia ei valitettavasti käy ilmi, mutta kokelaita oli aika liuta, odottamaani enemmän! Jo pelkästään N2-kokelaitakin oli koko luokkahuoneen täydeltä, eli... 30-40 henkeä? Yhteensä kokelaita oli siis varmaan lähemmäs toistasataa, koska olettaakseni alempia tasoja yrittämässä oli vielä enemmän tyyppejä kuin N2-tasoa. (Olen kuitenkin varsin kehno arvioimaan mitään, oli kyseessä sitten asioiden pituus, ihmisten ikä tai asioiden lukumäärä, joten saatan puhua tässä ihan puutaheinääkin!)

Koetilaan pääsi 12:30. Kunkin tason koetilaan oli selkeät opasteet ja aulassa ystävällinen infotäti vastaamassa mahdollisiis lisäkysymyksiin, eli puitteet sinällään olivat hyvin kokelasystävälliset. Istumapaikka oli määrätty ennalta kokelasnumeron perusteella; itse pääsin tuurilla haluamaani paikkaan eli ihan eturiviin, josta näin hyvin kellon ja kuuntelu-osiossa kuulin selvästi cd-soittimen äänen. Koetilaan pääsyn jälkeisen puolituntisen aikana tarkistettiin kunkin kokelaan henkilöllisyys, jaettiin koepaperit (joita ei saanut vielä avata) ja käytiin läpi kokeeseen liittyvä ohjeistus. Henkilöllisyyden tarkistamisen (valvoja tarkisti, että ajokortissani ja Test Voucherissani on sama nimi ja pläsi) jälkeen minulle iski hirveä jännitysvessahätä (vaikka juuri olin käynyt vessassa) ja sain luvan nopeasti käydä vessassa, kunhan olisin takaisin ennen 13:00, jolloin koe virallisesti alkaisi.

Kokeeseen ei saanut ottaa mukaan muuta kuin Test Voucherin, henkilöllisyystodistuksen, rannekellon, lyijykynän ja kumin; kokeen ajaksi isoimmat kamppeet ja romppeet pystyi jättämään lukolliseen kaappiin, laukku/reppu (jos sitä ei kaappiin halunnut syystä tai toisesta jättää) taas jätettiin luokan peräseinälle. Mikäli lyijykynä oli unohtunut matkasta, oli kokeen valvojilla lainata muutama. (Itse sain ylimääräisen kynän lainaksi ystävälliseltä kanssakokelaalta ennen kokeen alkua, mutta kauhuskenaarioistani huolimatta pärjäsin lopulta pelkällä mukaan ottamallani kynällä.) Osalla kokelaista oli flunssaa ja siksi tarve niistää nenää; heidän kohdallaan tehtiin muistaakseni niin, että kokeen valvoja tarkisti nenäliinat etukäteen lunttien varalta ja antoi sitten luvan pitää tarkistetut nenäliinat pöydällä räkävyöryn varalta. Muistaakseni pöydällä sai olla myös läpinäkyvä terotinpurkki, kunhan valvojat olivat senkin tarkistaneet ennalta.

Itse koe alkoi tasan 13:00. N2-koe oli kaksiosainen; ensin sanaston, kieliopin ja luetunymmärtämisen koe (105 minuuttia), sitten kuullunymmärtäminen (50 minuuttia). Osioden välissä oli periaatteessa puolen tunnin tauko, mutta käytännössä se supistui 15-20 minuuttiseksi, koska yhtäältä koepapereiden keräämiseen meni pieni tovi ja toisaalta paikallaan piti olla takaisin vähintään kymmenen minuuttia ennen kuullunymmärtämisen alkua. Rakennuksesta ei siis oikeastaan ehdi piipahtaa minnekään ruokaostoksille, vaan kannattaa varata jotakin pientä ja nopeaa syötävää jo etukäteen. Itse popsin pähkinöitä, vihannesviipaleita ja suklaata. Kuunteluosio päättyi 16:10, jonka jälkeen N2-kokelaat olivat vapaat lähtemään itsepäisyyspäivän viettoon haluamaansa sijaintiin.

(Laittaisin tähän mielelläni kuvan kaikkien tasojen koepäivän aikataulusta, mutta koska valvojat epävarmoina asiasta toistaiseksi kielsivät minua tekemästä niin (kysyin siis asiasta koko koeruljanssin päätyttyä), totean vain suusanallisesti, että N1 ja N2 -tasoilla koe oli kaksiosainen yhdellä puolen tunnin tauolla, N3-N5 -tasoilla taas taukoja oli kaksi, puoli tuntia kummatkin. Kunkin tason osioiden tarkemmat kestot voi tarkistaa täältä ja sitten harjoittaa itsekseen matemagiaa, mikäli kunkin kokeen kokonaiskesto kiinnostaa.)

Sitten itse kokeeseen; JLPT muistuttaa varsin paljon ylioppilaskirjoitusten kielten kuullunymmärtämiskoetta; toisin sanoen kysymykset, jotka on koottu kunkin osion omaan kysymysvihkoseen, ovat neljällä vaihtoehdolla varustettuja monivalintakysymyksiä, joiden vastaukset merkitään erilliseen vastauspaperiin (joka on vähän tämän tapainen). Mutta toisin kuin ylppäreissä, JLPT:n kohdalla tämä testaustapa ei rajoitu kuitenkaan vain kuunteluun vaan on käytössä kaikissa muissakin osioissa. Vastauspalleroiden värittämisessä kannattaa olla tarkkana, sillä yksikin väärään kohtaan eksynyt pallero voi olla kohtalokas! Itse en tehnyt juurikaan merkintöjä kysymyspaperiin vaan merkitsin oikeaksi olettamani vastauksen heti vastauspaperiin.

Ennen kokeen alkua vannoin pyhän verivalan, etten kerro itse kokeen sisällöstä missään tai mitenkään (koska ikävässä tapauksessa koko kokeeni saatetaan mitätöidä). Voinen kuitenkin tämän Viisauden Sanan antaa kaikille (N2-tasoa) aikoville: LUETUNYMMÄRTÄMINEN ARGH! Toisin sanoen, kannattaa treenata kestävyyskuntoaan lukemisen suhteen. Itse olin kyllä tietoinen aiempien sukupolvien valituksesta tekstien pituuden ja koeajan vähyyden suhteen, mutta en todellakaan tajunnut, kuinka upottava ja uuvuttava suo luetunymmärtämisosio olisi. Tein sen virheen, että etenin kronologisesti; jos saisin tehdä kokeen uudelleen, tsekkaisin varmaan ensin lyhyimmät/helpoimmat luetunymmärtämistekstit ja jättäisin mammuttijutut ihan lopuksi. Ylipäätään kokeessa kannattaa edetä rivakasti ja jättää suosiolla epävarmat/vaikeat jutut viimeiseksi, koska muuten aika loppuu auttamattomasti kesken.

Luetunymmärtämisosuutta (jonka viimeiset vastaukset tein koeajan loppumisesta johtuen kirjaimellisesti arpomalla) lukuunottamatta kokeesta jäi ihan hyvä fiilis. Kanjeissa ja kieliopissa tuli vastaan ilahduttavan paljon vasta opiskelemiani juttuja tai muuten hyvin tuttuja tapauksia, joten niiltä osin minimipisteiden pitäisi olla kasassa. Myös kuullunymmärtäminen sujui varsin ongelmitta; tosin loppupuolella jonkun idiootin puhelin soi (??!!) luokan perällä ja rikkoi keskittymiseni, joten pari viimeistä kysymystä meni vähän miten sattui. (Periaatteessa soivasta puhelimesta olisi pitänyt tulla sanktiona puhelimen omistajan kokeen mitätöinti, mutta nähdäkseni valvojat eivät ryhtyneet selvittämään, kenen pällin puhelin oli ollut kyseessä.) Koetuloksen kohtalo lienee siis luetunymmärtämispisteistä kiinni; nyt vain tammikuun lopun nettituloksia jännittämään!

Tässä jotakin huomioita itse koepäivästä. Jos olen unohtanut jotakin, pahoittelut! Lisäkysymyksiä saa esittää vapaasti kommenteissa! :)

Welcome to the JLPT, episode 3: "Luovutuksen hetkellä... MOSHIKASHITE CHANCE?!"

Pari viime päivää olen jostain syystä ollut vähän allapäin - mikään ei ole oikein huvittanut, on ollut jotenkin väsynyt ja voimaton olo. Siinä missä pimenevät ja sateiset päivät ovat varmasti olleet olooni osatekijöinä, uskoisin, että myös viikon päästä koittava JLPT-koe on omalta osaltaan kummitellut mielessä. Olen joka päivä opiskellut sanastoa ja kielioppia sekä lueskellut tekstejä, mutta tuntuu, että mitä enemmän opin ja teen, sitä kirkkaammin tajuan, miten paljon enemmän pitäisi osata. Tuntuu, että olen lähtenyt soitellen sotaan... Vaikka jo syksyn alussa tajusin, että tehtävää on todennäköisesti enemmän kuin jäljellä olevaa aikaa, jollakin tasolla ajattelin, että josko kuitenkin pärjään kokeessa ihan ookoosti. Nyt en kuitenkaan enää ole yhtään varma mistään...

Vaikka päätinkin aiemmin, että on ihan ok, vaikka en tällä kertaa pääsisikään läpi, ei ajatus epäonnistumisesta silti kivalta tunnu. Ehkä eniten ajatuksesta kärsii ylpeys; tuttavapiiristäni löytyy nimittäin muutamia, jotka ensiyrittämällä pääsivät N2-kokeen läpi, ja mielelläni itsekin näihin ihmisiin kuuluisin. En haluaisi olla muita huonompi! Samalla kuitenkin tajuan, että testikertojen määrällä ei lopulta ole yhtään mitään väliä, jos kuitenkin lopulta kokeen pääsee läpi.

Ehkä suurin syy kasvavaan tappiomielialaani ovat olleet luvut, jotka ovat jostain tarttuneet päähäni: että kokeen läpäisyyn vaaditaan vähintään 70% pisteistä ja että N2-tason läpäisee vain 30% kokelaista. Nyt tätä merkintää kirjoittaessani tuo 30% jäi lukuna kuitenkin vaivaamaan, ja päätinkin sitten selvittää, mikä tuo prosenttiosuus oikeasti on. Noh, se on edelleenkin vähän mysteeri, mutta löysin sen sijaan jotakin muuta mukavaa:

(Lähde: JLPT:n viralliset sivut)

Jos tulkitsen tuota taulukkoa yhtään oikein, N2-tason läpäisee, jos on saanut vähintään 50% oikein (ja kussakin osiossa vähintään noin yhden kolmasosan oikein)! Jos elämäni olisi manga, tässä kohtaa taustani muuttuisi mustaksi, valo välähtäisi kasvojeni lähellä dramaattisesti ja puhekuplassani lukisi "!!". Toisin sanoen, näiden lukujen valossa N2 ei tunnu sittenkään niin pelottavalta kuin ajattelin (vaikka toki ihan lastenleikistä kyse ei edelleenkään ole)! Ehkä peli ei olekaan vielä menetetty...!

(PS: Löytyihän se läpäisyprosenttikin: vuonna 2013 näyttäisi olleen 43.3%, mikä sekin on parempi kuin luulemani 30%!)

Sunnuntain suositus: はじめしゃちょー

Taas on Sunnuntain suosituksen aika! Sunnuntaisin (mikäli elämä ei yllätä) esittelen yhden japanilaisen podcastin/radio-ohjelman, tv-sarjan, blogin, sarjakuvan, sivuston tai muun vastaavan mediatuotteen, jonka olen kokenut hyödylliseksi ja/tai viihdyttäväksi.

Minulle on aikojen saatossa tullut sellainen huono tapa, että kotona yksin syödessä tuppaan raahaamaan ruokakuppini tietokoneen äärelle ja murkinoimaan jotakin katsellen. Monesti katseluni kohteena ovat Youtubin erilaiset lyhyehköt (huumori)videot, jotka pääsääntöisesti ovat englanninkielisiä.

Siinä missä jo ruokailu näyttöpäätteen äärellä ansaitsee omat torunsa, eniten minua tässä yhtälössä on viime aikoina kiusannut se, että nautin videoni nimenomaan englanniksi enkä japaniksi. Vaikka japani sujuukin minulta jo suht hyvin, huomaan silti "mielummin" valitsevani englanninkielisen kuin japaninkielisen viihteen (vähän samaan tapaan kuin kymmenen vuotta sitten mielummin valitsin suomenkielisen kuin englanninkielisen viihteen, koska vieraaseen kieleen liittyi jotakin.. epämukavaa).

Jonkin aikaa sitten ongelmaani löytyi kuitenkin "ratkaisu", jonka haluan nyt esitellä teillekin: Youtuben はじめしゃちょー-kanava!

22-vuotias はじめしゃちょー (Hajimeshachou) on yksi tämän hetken suosituimmista japanilaisista youtubettajista; kanavalla on hurjat 2 355 298 tilaajaa! Hajimen videot ovat keskimäärin viisiminuuttisia ja sisältö on vahvasti huumoripainotteista (typerien) ideoiden kokeilua ja/tai tee-se-itse -meininkiä. Enimmäkseen Hajime koheltaa videoissa yksin kotonaan, mutta toisinaan videoissa liikutaan myös ulkona tai/ja mukana on kavereita.

Itse kieli voi olla välillä vähän hankalaa seurattavaa, mutta koska videot ovat sen verran hyvin tehtyä, uskoisin aloittelijoidenkin viihtyvän niiden kanssa (jos huumori yhtään iskee).

Jos siis kaipaat elämäsi taukohetkiin jotakin lyhyttä (mutta kielellisesti opettavaista?) hömppää, kokeile ihmeessä Hajimen seikkailuja!