Welcome to the JLPT, episode 0: "Alussa oli äiti"

Pari viikkoa sitten juttelin äiteeni kanssa puhelimessa ja totesin, etten tiedä, viitsinkö vielä tänä vuonna mennä yrittämään JLPT N2-koetta, kun en ole ihan satavarma taidoistani ja koekin maksaa rahaa. "Ei kun nyt menet vaan! Jos se rahasta on kiinni, niin me maksetaan!" tokaisi äitimuorini ja no, muiden mielipiteisiin mukautuvana persoonana päätin sitten ottaa härkää sarvista ja ilmoittautua kokeeseen.

Mukautuvuuden lisäksi olen myös asiat hyvin viimetippaan jättävä persoona, eli ilmoittautumiskaavakkeiden tilaaminen (ts. sähköpostilla oma osoite Japanin Suomen-suurlähetystölle) jäi hienosti viikoa ennen viimeistä palautuspäivää; suurlähetystön leimalla varustettu kirjekuori kolahti postilaatikkoon perjantaina. Ilmoittautumisen deadline tämän vuoden kokeeseen on tosiaan ensi keskiviikkona, eli vähän tiukille menee, erityisesti kun minulla ei ole vaadittuja puolen vuoden sisällä otettuja (passi)kuvia. Muille mattimyöhäisille tiedoksi, että keskiviikon postileima palautuskuoressa kelpaa! Itse näin pääkaupunkiseutulaisena ajattelin varmuuden vuoksi ja rahan säästämiseksi viedä paperini paikan päälle ihan itse.

Menemättä kuitenkaan asioiden edelle... Nyt alkavassa "Welcome to the JLPT" -sarjassa aion säännöllisen epäsäännöllisesti dokumentoida tulevan 10 viikon (voi apua) valmisteluita, jotka huipentuvat 6.12. järjestettävään kokeeseen. Tulevista ilmoittautumissepustuksista ei ehtine olla juuri iloa tänä vuonna koetta koettaville (pahoittelut!); ylipäätään en mene takuuseen höpinöitteni hyödyllisyydestä, mutta yritän kuitenkin parhaani mukaan antaa jonkinlaista osviittaa siitä, minkälainen seikkailu JLPT osaa olla.

Tervetuloa mukaan matkalle! Seuraavassa eli ensimmäisessä osassa pääsemme tutustumaan JLPT-ilmoittautumiskaavakkeen ihmeelliseen maailmaan. Tässä hieman esimakua:

Ilmoittautumiskaavakkeen mukana tulevassa ohjevihkosessa on

32 sivua. Serious business is serious!

PS: Sunnuntain suositus lomailee tänään; jotta mahdollinen pettymys ei olisi liian karvas, tässä linkki blogin Youtube-kanavalle, jonne keräilen kaikenlaisia japanin kielen opiskelun kannalta yleishyödyllisiä videoita!

Sunnuntain suositus: Memrise

Taas on Sunnuntain suosituksen aika! Joka sunnuntai esittelen yhden japanilaisen podcastin/radio-ohjelman, tv-sarjan, blogin, sarjakuvan tai muun vastaavan mediatuotteen, jonka olen kokenut hyödylliseksi ja viihdyttäväksi.

Tällä kertaa ajattelin esitellä sivuston, joka oli pari vuotta sitten yksi opiskelurutiinieni kulmakivistä (ja jota siis edelleenkin aina silloin tällöin hyödynnän): Memrise!

Memrise on verkkopohjainen oppimistyökalu, joka koostuu sivuston käyttäjien luomista kursseista. Suurin osa kursseista keskittyy jonkin kielen opettamiseen, mutta Memrisessä voi halutessaan opiskella myös vaikka biologiaa tai maantiedettä.

Jos olet etsinyt jotakin, mikä tukisi opintojasi (tai parhaimmillaan toimisi opintojesi pohjana), mutta esimerkiksi Anki on sinulle, noh, liian ankea, kokeile ihmeessä Memriseä! Ankin tapaan myös Memrise hyödyntää kursseissaan aikavälikertaukseen perustuvia muistikortteja, mutta niiden lisäksi mieleenpainamista tehostetaan memeillä eli muistisäännöillä, joita käyttäjä voi keksiä itse tai lainata muilta. Memrise on myös visuaalisesti kiinnostavampi kuin Anki, mikä voi omalta osaltaan sekä motivoida opiskelemaan että helpottaa asioiden oppimista. Ja Memrisessä kerätään pisteitä! Kuka muka voi vastustaa pisteitä?!

Useimmat kursseista jakautuvat noin 10-25 uutta asiaa käsittäviksi tasoiksi, joita taas käydään läpi opiskelu-tilassa viiden tai useamman uuden asian kokonaisuuksina. Jo muutaman uuden asian jälkeen pääsee testaamaan oppimaansa erilaisten testien muodossa.

PISTEITÄ!!

Memrise ei toki ole ratkaisu kaikkeen; se ei ehkä ole parhaimmillaan Heisigin tai kieliopin taltuttamisessa, mutta esimerkiksi sanaston opiskeluun ja kertaamiseen se on mielestäni mainio työkalu. Kursseja löytyy kaikentasoisille opiskelijoille jo valmiiksi varsin paljon, mutta halutessaan kokonaan omiin tarpeisiin pohjautuvan kurssin luominen ei sekään ole vaikeaa. Kun Memrisestä löytyy vielä sekä Android- että iPhone-sovellus, on se helposti käytettävissä niin kotona kuin maailmalla.

Sunnuntain suositus: NHK:n lastenohjelmat

Taas on Sunnuntain suosituksen aika! Joka sunnuntai esittelen yhden japanilaisen podcastin/radio-ohjelman, tv-sarjan, blogin, sarjakuvan tai muun vastaavan mediatuotteen, jonka olen kokenut hyödylliseksi ja viihdyttäväksi.

Tällä kertaa haluan esitellä jotakin, joka oli vaihtovuotenani monen aamuni ilona ja edelleen on vähintäänkin nostalgisuutensa takia katsomisen arvoinen: NHK:n joka-aamuiset lastenohjelmat!

NHK on Japanin yleisradioyhtiö, joka Suomen Ylen tapaan ei näytä kanavillaan mainoksia ja tekee ohjelmia kaikenikäisille. NHK tunnetaan erityisesti uutislähetyksistään, mutta kanavilla näytetään myös kulttuuri-, viihde- ja urheiluohjelmia.

En vaihtoni aikana seurannut aktiivisesti mitään televisio-ohjelmaa (pitkälti kielitaidottomuuteni takia), mutta aamun lastenohjelmat tulivat jokseenkin tutuiksi aamutoimieni taustaääninä. Aikuisen vinkkelistä lastenohjelmat voivat tuntua puuduttavilta, mutta ainakin omasta kokemuksestani niiden helpohko kieli ja itsensätoistavuus olivat yllättävän hyväksi kielenoppimiselle. Lastenohjelmat ovat myös kulttuurin tarkastelun kannalta mielenkiintoista katsottavaa. Ja jos ei muuta, voi niistä oppia paljon lauluja ja rallatuksia, joilla kanssaihmisiään viihdyttää/kiduttaa!

Nyt esittelenkin katsomistani ohjelmista kolme, jotka erityisesti jäivät mieleeni (ja joista löytyy suht helposti videopätkiä Youtubesta).


いないいないばぁっ

Inai Inai Baa! eli (hyvin vapaasti käännettynä) "Kukkuluuruu" on 0-2 -vuotiaille suunnattu ohjelma, joka koostuu lyhyistä piirretyistä, lauluista ja näytellyistä kohtauksista. Ohjelman päätähtinä ovat Wanwan-koira, marakassiotus U-tan sekä tasaisin väliajoin vaihtuva tyttö. Parasta ohjelmassa ovat silloin tällöin lauluissa mukana olevat, söpösti puetut taaperot, jotka yrittävät parhaansa mukaan tanssia mukana tai edes ymmärtää, mitä ihmettä oikeen tapahtuu.

おかあさんといっしょ

Okaa-san to Issho eli "Äidin kanssa yhdessä" on pisinpään yhtäjaksoisesti jatkunut lastenohjelma Japanissa. Se on suunnattu 2-4 -vuotiaille muksuille ja sisältää Inai Inai Baa!:n tapaan eri osioita, muun muassa eläinhahmojen tähdittämän Pote Potteiton. Ohjelman juontajat kutsuvat itseään isosiskoiksi ja -veljiksi, mikä on Japanissa hyvin yleistä kun ollaan tekemisissä lasten kanssa.

みいつけた！

Miitsuketa! eli "Lööysin!" (tässä tapauksessa siis verbi, ei adjektiivi) on 4-6 -vuotiaille tarkoitettu ohjelma, jonka hahmokombinaatio eli coolisti puhuva kaktus Sabo-san, angstaava sininen tuoli Kosshii sekä tasaisesti vaihtuva, mutta aina Sui-chaniksi kutsuttu tyttö herättää enemmän kysymyksiä kuin tarjoaa vastauksia. Myös Miitsuketa! koostuu eri osioista, joista ehkä omituisin on kylpyammeessa lauleskeleva lehmämies Ofurosukii, josta tosin nykyään on tainnut tulla urheiluhullu Taichoosukii?

*

Kaikkien mainitsemieni ohjelmien pätkiä löytyy niin Youtubesta kuin vaikka niconicostakin, ja sivupalkin suositusten kautta löytynee vielä koko joukko lisää kaikenlaisia lastenohjelmia. Eli rohkeasti katselemaan vain!

"Enää ei ole kesää jäljellä" T. JLPT-koe

Alkanut syksy on ollut niin täynnä tohinaa, tekemistä ja ajateltavaa, että oman jaksamiseni vuoksi olen joutunut karsimaan asioita tehtävälistaltani... Ja valitettavasti kaikenlainen blogailu on ollut yksi näistä säästötoimista. Pahoittelut!

Ei sillä, että olisin juuri mitään kirjoittamisen arvoista japanin kielen opinnoissani tehnyt, oikeastaan melkein päinvastoin: en ole jaksanut koskea kanjeihin (mitä nyt satunnaisesti vilkuillut tuota listaa, joka pyytää leipää työpöytäni kulmalla), en katsoa kielioppi-videoita Youtubesta enkä juuri radio-ohjelmiakaan kuunnella. Kaiken koulupuuhastelun, harrastusjuttujen ja sosialisoinnin keskellä japanin opinnot ovat tuntuneet jotenkin kaukaisilta, joten olen työntänyt kaikki niihin liittyvät ajatukset jonnekin aivojeni perukoille "kiireellisempien" tuumintojen tieltä...

Tämä ei kuitenkaan tarkoita, ettenkö yhtään olisi ollut japanin kielen kanssa tekemisissä: kuten yhdessä aiemmassa merkinnässä kerroinkin, olen tänä syksynä toiminut KV-tuutorina eräälle kouluumme tulleelle japanilaiselle vaihtarille ja sen myötä päässyt heittelemään suustani palikoita, joita jossain yhteydessä myös japanin kieleksi voisi kutsua. Sae, vaihtari, ystävällisesti (ja perijapanilaisen kohteliaasti) kehuu kyllä kielitaitoani, mutta itse olen piinallisen tietoinen vaihtelevasta tönkköydestäni ja sanaston/kieliopin puutteistani. Positiivista on kuitenkin se, että taas puhumisen makuun päästyäni en enää jännitä japaniksi puhumista, vaikka tiedänkin virheitä tekeväni.

*

Kuluneen kesän ja alkusyksyn perusteella voinen siis todeta oppineeni tällaisia asioita:

- Rutiini on onnistuneen opiskelun aa ja oo. Rutiinin synnyttäminen vaatii hieman ponnisteluja ja sitkeyttä, mutta kerran vauhtiin päästyään tilanne helpottaa.

- ...tosin erehtyessä kerran lintsaamaan todennäköisyys toisenkin kerran lintsaamiseen kasvaa aika tavalla, puhumattakaan, jos tosiaan lintsaa vielä sen toisenkin, kolmannenkin, neljännenkin kerran...

- Kiireisinäkin aikoina olisi siis hyvä tehdä joka päivä jotain, vaikka se jäisikin oppimismäärältään tai ajaltaan lyhyeksi.

- Puhumisen pelko lähtee puhumalla.

- Itsensä itkeminen uneen päivän kielisammakoita muistellen ei ole tarpeellista saati terveellistä.

- Aika on armoton niille, jotka tuudittauvat ajatukseen "myöhemminkin vielä ehtii".

Listani viimeinen kohta liittyy vahvasti JLPT-kielitasokokeeseen, joka järjestetään joulukuun ensimmäisenä sunnuntaina (tänä vuonna siis 6.12.) ja jonka viimeinen ilmoittautumispäivä on tämän kuun viimeinen päivä eli rapian parin viikon päässä. Nopeiden laskujeni mukaan tästä hetkestä lähtien valmistautumisaikaa on vielä noin 11 viikkoa, mikä tavallaan on ihan riittävästi ja tavallaan ihan kauhean vähän, koska elämä on arvaamatonta enkä ole täysin selvillä vieläkään, mikä oma taitotasoni ja sen myötä opiskelutarpeeni lopulta on. Olen nyt kuitenkin alkanut kallistua sen kannalle, että vaikka kuluneet puolitoista kuukautta ovatkin japanin kielen opintojeni näkökulmasta vähän valuneet kankkulan kaivoon, ilmoittautuisin silti N2-kokeeseen ja katsoisin, kuinka käy. Muussa tapauksessa koe siirtyisi kohdallani taas kerran vuoden päähän, eikä mitään takuita ole, että silloinkaan siihen ilmoittautuisin... Eli rohkea rokan syö ja 50 euron koemaksu viimeistään potkii persuksille lisävauhtia ja -motivaatiota! Toivottavasti!