Nyt on sitten sekin koitos koettu - ekaa kertaa N2-koe (ja JLPT-koe ylipäätään)! Kokeen jälkeen aivot oli aika muusia ja sen jälkeen viimeinen kouluviikko piti kiireisenä, mutta nyt viimein on aikaa ja jaksamista naputella muutama sananen tästä elämyksestä, jonka rakkahan Suomemme syntymäpäivänä sain kokea ja jota varten useampi viime kuukausi on tullut pakerrettua.
Tänä vuonna (eli 2015, jos joku tulevaisuuden hyyppä tätä tekstiä eksyy lukemaan) JLPT järjestettiin siis Metsätalolla, joka on yksi Helsingin yliopiston rakennuksista ja sijaitsee Kaisaniemessä, kävelymatkan päässä rautatieasemalta.
Saavuin paikalle lähes kaksi tuntia etuajassa (lähinnä varotoimenpiteenä mahdollisia itsenäisyyspäivän liikennetukoksia vastaan). Tuolloin paikalla oli jo jonkun verran porukkaa, mutta mitä lähemmäs kokeen alkua tultiin, sitä enemmän jengiä alkoi kerääntyä. Kuvista asia ei valitettavasti käy ilmi, mutta kokelaita oli aika liuta, odottamaani enemmän! Jo pelkästään N2-kokelaitakin oli koko luokkahuoneen täydeltä, eli... 30-40 henkeä? Yhteensä kokelaita oli siis varmaan lähemmäs toistasataa, koska olettaakseni alempia tasoja yrittämässä oli vielä enemmän tyyppejä kuin N2-tasoa. (Olen kuitenkin varsin kehno arvioimaan mitään, oli kyseessä sitten asioiden pituus, ihmisten ikä tai asioiden lukumäärä, joten saatan puhua tässä ihan puutaheinääkin!)
Koetilaan pääsi 12:30. Kunkin tason koetilaan oli selkeät opasteet ja aulassa ystävällinen infotäti vastaamassa mahdollisiis lisäkysymyksiin, eli puitteet sinällään olivat hyvin kokelasystävälliset. Istumapaikka oli määrätty ennalta kokelasnumeron perusteella; itse pääsin tuurilla haluamaani paikkaan eli ihan eturiviin, josta näin hyvin kellon ja kuuntelu-osiossa kuulin selvästi cd-soittimen äänen. Koetilaan pääsyn jälkeisen puolituntisen aikana tarkistettiin kunkin kokelaan henkilöllisyys, jaettiin koepaperit (joita ei saanut vielä avata) ja käytiin läpi kokeeseen liittyvä ohjeistus. Henkilöllisyyden tarkistamisen (valvoja tarkisti, että ajokortissani ja Test Voucherissani on sama nimi ja pläsi) jälkeen minulle iski hirveä jännitysvessahätä (vaikka juuri olin käynyt vessassa) ja sain luvan nopeasti käydä vessassa, kunhan olisin takaisin ennen 13:00, jolloin koe virallisesti alkaisi.
Kokeeseen ei saanut ottaa mukaan muuta kuin Test Voucherin, henkilöllisyystodistuksen, rannekellon, lyijykynän ja kumin; kokeen ajaksi isoimmat kamppeet ja romppeet pystyi jättämään lukolliseen kaappiin, laukku/reppu (jos sitä ei kaappiin halunnut syystä tai toisesta jättää) taas jätettiin luokan peräseinälle. Mikäli lyijykynä oli unohtunut matkasta, oli kokeen valvojilla lainata muutama. (Itse sain ylimääräisen kynän lainaksi ystävälliseltä kanssakokelaalta ennen kokeen alkua, mutta kauhuskenaarioistani huolimatta pärjäsin lopulta pelkällä mukaan ottamallani kynällä.) Osalla kokelaista oli flunssaa ja siksi tarve niistää nenää; heidän kohdallaan tehtiin muistaakseni niin, että kokeen valvoja tarkisti nenäliinat etukäteen lunttien varalta ja antoi sitten luvan pitää tarkistetut nenäliinat pöydällä räkävyöryn varalta. Muistaakseni pöydällä sai olla myös läpinäkyvä terotinpurkki, kunhan valvojat olivat senkin tarkistaneet ennalta.
Itse koe alkoi tasan 13:00. N2-koe oli kaksiosainen; ensin sanaston, kieliopin ja luetunymmärtämisen koe (105 minuuttia), sitten kuullunymmärtäminen (50 minuuttia). Osioden välissä oli periaatteessa puolen tunnin tauko, mutta käytännössä se supistui 15-20 minuuttiseksi, koska yhtäältä koepapereiden keräämiseen meni pieni tovi ja toisaalta paikallaan piti olla takaisin vähintään kymmenen minuuttia ennen kuullunymmärtämisen alkua. Rakennuksesta ei siis oikeastaan ehdi piipahtaa minnekään ruokaostoksille, vaan kannattaa varata jotakin pientä ja nopeaa syötävää jo etukäteen. Itse popsin pähkinöitä, vihannesviipaleita ja suklaata. Kuunteluosio päättyi 16:10, jonka jälkeen N2-kokelaat olivat vapaat lähtemään itsepäisyyspäivän viettoon haluamaansa sijaintiin.
(Laittaisin tähän mielelläni kuvan kaikkien tasojen koepäivän aikataulusta, mutta koska valvojat epävarmoina asiasta toistaiseksi kielsivät minua tekemästä niin (kysyin siis asiasta koko koeruljanssin päätyttyä), totean vain suusanallisesti, että N1 ja N2 -tasoilla koe oli kaksiosainen yhdellä puolen tunnin tauolla, N3-N5 -tasoilla taas taukoja oli kaksi, puoli tuntia kummatkin. Kunkin tason osioiden tarkemmat kestot voi tarkistaa täältä ja sitten harjoittaa itsekseen matemagiaa, mikäli kunkin kokeen kokonaiskesto kiinnostaa.)
Sitten itse kokeeseen; JLPT muistuttaa varsin paljon ylioppilaskirjoitusten kielten kuullunymmärtämiskoetta; toisin sanoen kysymykset, jotka on koottu kunkin osion omaan kysymysvihkoseen, ovat neljällä vaihtoehdolla varustettuja monivalintakysymyksiä, joiden vastaukset merkitään erilliseen vastauspaperiin (joka on vähän tämän tapainen). Mutta toisin kuin ylppäreissä, JLPT:n kohdalla tämä testaustapa ei rajoitu kuitenkaan vain kuunteluun vaan on käytössä kaikissa muissakin osioissa. Vastauspalleroiden värittämisessä kannattaa olla tarkkana, sillä yksikin väärään kohtaan eksynyt pallero voi olla kohtalokas! Itse en tehnyt juurikaan merkintöjä kysymyspaperiin vaan merkitsin oikeaksi olettamani vastauksen heti vastauspaperiin.
Ennen kokeen alkua vannoin pyhän verivalan, etten kerro itse kokeen sisällöstä missään tai mitenkään (koska ikävässä tapauksessa koko kokeeni saatetaan mitätöidä). Voinen kuitenkin tämän Viisauden Sanan antaa kaikille (N2-tasoa) aikoville: LUETUNYMMÄRTÄMINEN ARGH! Toisin sanoen, kannattaa treenata kestävyyskuntoaan lukemisen suhteen. Itse olin kyllä tietoinen aiempien sukupolvien valituksesta tekstien pituuden ja koeajan vähyyden suhteen, mutta en todellakaan tajunnut, kuinka upottava ja uuvuttava suo luetunymmärtämisosio olisi. Tein sen virheen, että etenin kronologisesti; jos saisin tehdä kokeen uudelleen, tsekkaisin varmaan ensin lyhyimmät/helpoimmat luetunymmärtämistekstit ja jättäisin mammuttijutut ihan lopuksi. Ylipäätään kokeessa kannattaa edetä rivakasti ja jättää suosiolla epävarmat/vaikeat jutut viimeiseksi, koska muuten aika loppuu auttamattomasti kesken.
Luetunymmärtämisosuutta (jonka viimeiset vastaukset tein koeajan loppumisesta johtuen kirjaimellisesti arpomalla) lukuunottamatta kokeesta jäi ihan hyvä fiilis. Kanjeissa ja kieliopissa tuli vastaan ilahduttavan paljon vasta opiskelemiani juttuja tai muuten hyvin tuttuja tapauksia, joten niiltä osin minimipisteiden pitäisi olla kasassa. Myös kuullunymmärtäminen sujui varsin ongelmitta; tosin loppupuolella jonkun idiootin puhelin soi (??!!) luokan perällä ja rikkoi keskittymiseni, joten pari viimeistä kysymystä meni vähän miten sattui. (Periaatteessa soivasta puhelimesta olisi pitänyt tulla sanktiona puhelimen omistajan kokeen mitätöinti, mutta nähdäkseni valvojat eivät ryhtyneet selvittämään, kenen pällin puhelin oli ollut kyseessä.) Koetuloksen kohtalo lienee siis luetunymmärtämispisteistä kiinni; nyt vain tammikuun lopun nettituloksia jännittämään!
Tässä jotakin huomioita itse koepäivästä. Jos olen unohtanut jotakin, pahoittelut! Lisäkysymyksiä saa esittää vapaasti kommenteissa! :)
