Welcome to the JLPT, episode 3: "Luovutuksen hetkellä... MOSHIKASHITE CHANCE?!"

Pari viime päivää olen jostain syystä ollut vähän allapäin - mikään ei ole oikein huvittanut, on ollut jotenkin väsynyt ja voimaton olo. Siinä missä pimenevät ja sateiset päivät ovat varmasti olleet olooni osatekijöinä, uskoisin, että myös viikon päästä koittava JLPT-koe on omalta osaltaan kummitellut mielessä. Olen joka päivä opiskellut sanastoa ja kielioppia sekä lueskellut tekstejä, mutta tuntuu, että mitä enemmän opin ja teen, sitä kirkkaammin tajuan, miten paljon enemmän pitäisi osata. Tuntuu, että olen lähtenyt soitellen sotaan... Vaikka jo syksyn alussa tajusin, että tehtävää on todennäköisesti enemmän kuin jäljellä olevaa aikaa, jollakin tasolla ajattelin, että josko kuitenkin pärjään kokeessa ihan ookoosti. Nyt en kuitenkaan enää ole yhtään varma mistään...

Vaikka päätinkin aiemmin, että on ihan ok, vaikka en tällä kertaa pääsisikään läpi, ei ajatus epäonnistumisesta silti kivalta tunnu. Ehkä eniten ajatuksesta kärsii ylpeys; tuttavapiiristäni löytyy nimittäin muutamia, jotka ensiyrittämällä pääsivät N2-kokeen läpi, ja mielelläni itsekin näihin ihmisiin kuuluisin. En haluaisi olla muita huonompi! Samalla kuitenkin tajuan, että testikertojen määrällä ei lopulta ole yhtään mitään väliä, jos kuitenkin lopulta kokeen pääsee läpi.

Ehkä suurin syy kasvavaan tappiomielialaani ovat olleet luvut, jotka ovat jostain tarttuneet päähäni: että kokeen läpäisyyn vaaditaan vähintään 70% pisteistä ja että N2-tason läpäisee vain 30% kokelaista. Nyt tätä merkintää kirjoittaessani tuo 30% jäi lukuna kuitenkin vaivaamaan, ja päätinkin sitten selvittää, mikä tuo prosenttiosuus oikeasti on. Noh, se on edelleenkin vähän mysteeri, mutta löysin sen sijaan jotakin muuta mukavaa:

(Lähde: JLPT:n viralliset sivut)

Jos tulkitsen tuota taulukkoa yhtään oikein, N2-tason läpäisee, jos on saanut vähintään 50% oikein (ja kussakin osiossa vähintään noin yhden kolmasosan oikein)! Jos elämäni olisi manga, tässä kohtaa taustani muuttuisi mustaksi, valo välähtäisi kasvojeni lähellä dramaattisesti ja puhekuplassani lukisi "!!". Toisin sanoen, näiden lukujen valossa N2 ei tunnu sittenkään niin pelottavalta kuin ajattelin (vaikka toki ihan lastenleikistä kyse ei edelleenkään ole)! Ehkä peli ei olekaan vielä menetetty...!

(PS: Löytyihän se läpäisyprosenttikin: vuonna 2013 näyttäisi olleen 43.3%, mikä sekin on parempi kuin luulemani 30%!)

Sunnuntain suositus: はじめしゃちょー

Taas on Sunnuntain suosituksen aika! Sunnuntaisin (mikäli elämä ei yllätä) esittelen yhden japanilaisen podcastin/radio-ohjelman, tv-sarjan, blogin, sarjakuvan, sivuston tai muun vastaavan mediatuotteen, jonka olen kokenut hyödylliseksi ja/tai viihdyttäväksi.

Minulle on aikojen saatossa tullut sellainen huono tapa, että kotona yksin syödessä tuppaan raahaamaan ruokakuppini tietokoneen äärelle ja murkinoimaan jotakin katsellen. Monesti katseluni kohteena ovat Youtubin erilaiset lyhyehköt (huumori)videot, jotka pääsääntöisesti ovat englanninkielisiä.

Siinä missä jo ruokailu näyttöpäätteen äärellä ansaitsee omat torunsa, eniten minua tässä yhtälössä on viime aikoina kiusannut se, että nautin videoni nimenomaan englanniksi enkä japaniksi. Vaikka japani sujuukin minulta jo suht hyvin, huomaan silti "mielummin" valitsevani englanninkielisen kuin japaninkielisen viihteen (vähän samaan tapaan kuin kymmenen vuotta sitten mielummin valitsin suomenkielisen kuin englanninkielisen viihteen, koska vieraaseen kieleen liittyi jotakin.. epämukavaa).

Jonkin aikaa sitten ongelmaani löytyi kuitenkin "ratkaisu", jonka haluan nyt esitellä teillekin: Youtuben はじめしゃちょー-kanava!

22-vuotias はじめしゃちょー (Hajimeshachou) on yksi tämän hetken suosituimmista japanilaisista youtubettajista; kanavalla on hurjat 2 355 298 tilaajaa! Hajimen videot ovat keskimäärin viisiminuuttisia ja sisältö on vahvasti huumoripainotteista (typerien) ideoiden kokeilua ja/tai tee-se-itse -meininkiä. Enimmäkseen Hajime koheltaa videoissa yksin kotonaan, mutta toisinaan videoissa liikutaan myös ulkona tai/ja mukana on kavereita.

Itse kieli voi olla välillä vähän hankalaa seurattavaa, mutta koska videot ovat sen verran hyvin tehtyä, uskoisin aloittelijoidenkin viihtyvän niiden kanssa (jos huumori yhtään iskee).

Jos siis kaipaat elämäsi taukohetkiin jotakin lyhyttä (mutta kielellisesti opettavaista?) hömppää, kokeile ihmeessä Hajimen seikkailuja!

Welcome to the JLPT, episode 2: "Opiskelusuunnitelma (The Filler arc)"

Jos "Welcome to the JLPT" olisi anime, tässä kohtaa sarja ajautuisi epämääräiseksi ajaksi filleri-jaksoihin, joissa kyllä tapahtuu kaikenlaista, mutta joilla on aika vähän tekemistä itse pääjuonen kanssa. No ei vaan, kyllä minä olen tehnyt sitten kokeeseen ilmoittautumisen verrattain paljon koetta varten, mutta en ehken ihan toivomassani määrin. Lisäksi olen unohtanut dokumentoida tekemisiäni aika tyystin, joten sepustuksesta saattaa tulla vähän sekava - kuin fillerit ikään!

Kuten jotkut ehkä tietävätkin, N2-taso (johon siis ilmoittauduin) on JLPT-kokeen toiseksi korkein ja se kattaa noin 1000 kanjia, 6000 sanaa sekä ison kasan kielioppia. Koe kestää 155 minuuttia, joka on jaettu kahteen osaan: merkit, sanasto, luetunymmärtäminen ja kielioppi (105 minuttia) sekä kuullun ymmärtäminen (50 minuuttia).

Blogin lukija Miikka kyseli joskus sata vuotta sitten (anteeksi viive!), miten kesällä hyödyntämäni Heisig ja JLPT sopivat yhteen. Mielestäni kanjien opettelu Heisign kanssa tarjoaa mahtavan pohjan, josta on helppo lähteä niin sparraamaan JLPT:tä varten kuin muutakin sanaston ja kieliopin kartutusta tekemään. Sinällään Heisig ei kuitenkaan mielestäni auta JLPT:n läpäisemisessä, sen avulla kun opiskellaan pitkälti yksittäisten kanjien merkityksiä, ei niinkään lukutapoja, jotka taas JLPT:ssä ovat tärkeitä. Toinen JLPT:n kannalta epäkäytännöllinen juttu Heisigissä on se, että kanjit käydään läpi jokseenkin sattumanvaraisessa järjestyksessä, eli opeteltavana on niin N5- kuin N1-tasonkin kanjeja. Kyseessä on siis lähinnä tehokkaan ajankäytön kannalta tympeä juttu; sinällään kaiken tasoisten kanjien opettelussa ei ole mitään huonoa.

Kaikki tämä siis. pohjustuksena. Jos voisin nyt palata ajassa takaisin vaikkapa kesän alkuun, en ole varma, omistaisinko sittenkään kaiken vapaa-aikani Heisigille. Minun tapauksessani homma kaatui siis siihen, kun jumituin heinä-elokuun tienoilla johonkin Heisig-kanjilistan puoleenväliin. Puoliväli, tuhannen kanjia, voi tosiaan kuulostaa hyvältä, mutta kun ottaa huomioon, että puolet (ellei enemmänkin) noista kanjeista on N1-tason kanjeja ja että oikeasti ehdin saada painettua kallooni lähinnä alkupuoliskon useaan kertaan kertaamani kanjien merkitykset, jää lopputulos vähän laihaksi. Kun tajusin, että tahdillani koko konkkaronkan opiskeluun menisi ihan liikaa aikaa, iski pieni opiskelustrategiaani liittyvä ahdistus. Japanin kielitaidoissani nimenomaan lukeminen on heikko kohtani, ja sitähän JLPT:ssä riittää. Miten saada opiskeltua vaadittu kanji- ja sanastomäärä verrattain lyhyessä ajassa? Pitäisikö jatkaa Heisigillä vai aloittaa sittenkin jotain muuta, jos kyllä niin mitä? Aaaa!

En ole oikeastaan ihan varma, mitä kaikkea opiskelutavoissani on tämän syksyn aikana tapahtunut, mutta tällä hetkellä filosofiani kiteytyy pitkälti siihen, että on ok, vaikka en pääsisikään vielä tällä kertaa N2-koetta läpi. Joku voisi nyt todeta, että tämänkaltainen ajatus on oman onnistumisen sabotointia, mutta itse koen opiskelun paljon mielekkäämpänä, kun ei ole "pakko". 50 euroa ei ole toki pikkuraha, mutta toisaalta saman verran olisin saattanut maksaa esimerkiksi jollekin japanin kurssille osallistumisesta. Ja kiistatta olen tänä syksynä uusia asioita oppinut, eli raha ei ole mennyt hukkaan!

Metodiksi (jos kyseistä sanaa nyt voi tässä kohtaa käyttää) minulle on valikoitunut Nihongo no Morin videoiden päivittäinen katsominen, radio-ohjelmien kuuntelu sekä erilaisten tekstien lueskelu siten, että poimin teksteistä minulle tuntemattoman sanaston Memriseen luomaani kurssiin, jota hiljalleen porailen läpi.

Mutta leikitään vielä jos-leikkiä - jos minulla olisi yhtäkkiä vuosi aikaa valmistautua, rakentaisin ja rytmittäisin opiskeluni varmaan näin:

~3-6 kuukautta: Heisig ainakin N2-tasoon vaadittavien kanjien osalta läpi
~3-4 kuukautta: sanaston (lukutavat & yhdistelmät) ja kieliopin pänttäys esimerkiksi Nihongo Sou Matomen avulla
~Loppuaika: lukemista, lukemista & lukemista!

Eri osiot voisivat toki lomittua keskenään, ja omassa tapauksessani esimerkiksi kuullunymmärtämistreenaus kulkisi mukana koko ajan (kuuntelen aika paljon japaninkielisiä juttuja esimerkiksi kävellessäni/bussissa tai piirtäessäni).

Kävi N2-kokeen kanssa sitten miten kävi, mikään ei toki estä minua ottamasta tätä opiskelusuunnitelmaa käyttöön! Itse asiassa olen miettinyt, että kokeen jälkeen palaisin takaisin Heisigin pariin tai muuten vain opiskelemaan kanjeja radikaaleista käsin.

Ehkä kesän opinnot ja syksyn hämmennykset eivät sittenkään ole olleet turhaa; tuntuu, että nyt minulla on paljon selkeämpi ja jäsentyneempi käsitys siitä, miten tämän japanin kieleksi kutsutun otuksen kanssa olisi paras ystävystyä.

Welcome to the JLPT, episode 1: "Paperisodassa ja rakkaudessa on samat säännöt"

No niin, viimein pääsemme aloittamaan kauan kaivatun "Welcome to the JLPT" -sarjan! Viivästymisen syynä oli pitkälti se, etten jaksanut kaivaa kuvia puhelimestani että oli kaikenlaista hässäkkää. Tässä nyt kuitenkin sarjan ensimmäisenä episoodina minun näkemykseni tapahtumaketjusta, joka myös JLPT-kokeeseen ilmoittautumisena tunnetaan.

Jos episode 0 jäi sinulta lukematta, tässä vielä lyhyt kertaus siitä, miten saat JLPT-ilmoittautumislomakkeen haltuusi:

1.) Tarkkaile Japanin suurlähetystön nettisivuja. Elokuun tienoilla sivuston AJANKOHTAISTA-otsakkeen alle ilmaantuu tiedote JLPT-kokeeseen ilmoittautumisesta.

2.) Lähetä tiedotteessa mainittuun sähköpostiosoitteeseen lomakkeen tilauspyyntö kotiosoitteellasi varustettuna; lomake toimitetaan maksutta suoraan postilaatikkoosi! Voit myös vaihtoehtoisesti käydä hakemassa lomakkepaketin suurlähetystöstä itse, mikäli satut pääkaupunkiseudulla liikkumaan.

3.) Saat käsiisi jotakuinkin tämän tapaisen hässäkän:

Ilmoittautumisvihkosta ensimmäistä kertaa selaillessa tuli melko vahvat flasbackit ajoilta ennen vaihtoani, kun täyttelin kaikenlaisia kohdekoulun lomakkeita ja viisumihakemuksia; pienellä kirjoitetun japanin ja englannin tiheä kudelma ja monta ohutta sivua pikkuruisia tekstikenttiä, joihin pitäisi siististi ja tarkasti täyttää päivämääriä ja osoitteita sekä ympyröidä oikea vaihtoehto. Sitä kuumotuksen määrää! No, viisumi-byrokratia on aivan omaa luokkaansa, johon JLPT-ilmoittautumislomake ei onneksi yltä. Vaikka siis sinällään ilmoittautuminen ei hankalaa olekaan, minulla on kuitenkin tapana hermostua tämän kaltaisesta tarkasta pikkunäpertelystä ja siksi kulutinkin hyvä tovi tarkistellessa, että tiedot ovat varmasti oikein.

Pahoittelut, ettei minulla ole parempaa kuvaa kaavakkeesta! Kysymykset ovat perinteisten ikä-, sukupuoli- ja osoiteuteluiden ohella sen kaltaisia kuin "Oppilaitos, jossa olet opiskellut japania" tai "Kenen kanssa ja miten kommunikoit japaniksi". Viimeeksimainitun kaltaiset monivalintakysymykset ovat ilmeisesti jonkin sortin tilastoja varten, eli niihin ei tarvitse kai kovinkaan pieteetillä vastata? Lomakkeessa on myös oma sarakkeensa aiemmille kokeeseen osallistumisille; kuinka monta kertaa on osallistunut mihinkin tasoon sekä kuinka monta kertaa epäonnistunut/onnistunut.

Lomakkeen täyttämisen lisäksi tarvitaan myös kaksi kappaletta hiljattain otettuja (passi)kuvia sekä kopio kokeen maksukuitista. Olisin periaatteessa voinut askarrella jostakin viimeaikoina otetusta kasvokuvastani hakemukseen kelpuutettavan kokoiset versiot ja printata ne, mutta varmuuden vuoksi kävin kuitenkin kuvauttamassa itseni Jätkäsaaren Verkkokauppa.com:issa, arkipäivän tarjoushinta kun ei ollut kuin yksi euro. (Kuvastani tuli esteettisesti rajoittunut, joten en julkaise sitä tässä.)

Kun kaikki tarvittavat tiedot on täytetty, kuvat otatettu ja maksut maksettu, koko konkkaronkka toimitetaan joko postitse tai itse suurlähetystöön viimeistään syyskuun viimeinen päivä. Itse otatin kuvat vähää ennen kuin kävin palauttamassa lappuset, joten suurlähetystön kärsivällinen täti pääsi todistamaan, kun puhisten leikkailin ja liimailin kuvia oikeille pakoilleen ja punakkana toistamiseen tarkistin, että kaikki on ok.

Mikäli kaikki on niin kuin pitääkin, toimitetaan suurlähetystöstä kotiosoitteeseesi myöhemmin Test Voucher, joka pitää ottaa mukaan sitten koepäivänä. Lappusessa on kaikenlaista koejärjestelyiden kannalta olennaista tietoa: missä ja milloin koe järjestetään, mitä pitää ottaa mukaan, mitä pitää tehdä, jos jokin lomakkeeseen täytetty tieto onkin jostain syystä väärin tai miten paljon kokeesta voi myöhästyä. Vaikka lappunen toimiikin yhdessä kuvallisen henkilöllisyystodistuksen kanssa pääsylippuna itse kokeeseen, ilmeisesti sen kadottaminen tai unohtaminen ei ole ihan täysi maailmanloppu. Lappusesta kannattaa kuitenkin pitää hyvää huolta, jotta säästyy ylimääräiseltä vaivalta ja stressiltä.

Kun ilmoittautumisasiat on hoidettu, on aika miettiä, miten hyödyntää vielä jäljellä olevat kolmisen kuukautta parhaiten. Siitä lisää seuraavassa osassa, episoooodi kakkosessa!

Sunnuntain suositus: Kitsuneko.net

Taas on Sunnuntain suosituksen aika! Sunnuntaisin (mikäli elämä ei yllätä) esittelen yhden japanilaisen podcastin/radio-ohjelman, tv-sarjan, blogin, sarjakuvan, sivuston tai muun vastaavan mediatuotteen, jonka olen kokenut hyödylliseksi ja/tai viihdyttäväksi.

Hei ja heti perään anteeksi pitkästä päivitystauosta. "Pimeys yllätti syysmasentujan" -tyyppinen otsikko kuvannee jossain määrin tätä syksyä, vaikka toki muitakin sattumia on elämäni soppaan mahtunut. No, ensi viikolla olisi tarkoitus lähteä kirkasvalolamppua etsimään, joten josko tämä tästä!

Mutta siirtykäämme asiaan. Sunnuntain suositus tekee pitkästä aikaa paluun ja esittelee tuttavuuden, joka on itse asiassa minullekin varsin uusi: Kitsuneko.net!

Jos olet koskaan halunnut katsoa animea japaninkielisillä tekstityksillä, Kitsuneko.net ilahduttaa sinua varmasti! Kyseessä on nimittäin sivusto, josta on mahdollista ladata niin tekstityksiä englanniksi ja japaniksi varsin monen eri animen jaksoihin. Tarkoista määristä en osaa sanoa enkä usko, että lista on ehdottoman kattava, mutta nopealla silmäyksellä tekstityksiä näyttäisi löytyvän silti kiitettävän paljon, niin vanhoihin klassikoihin kuin varsin uusiinkin sarjoihin.

Animen hyöty on japanin kielen opiskelussa on toki varsin monen tahon kyseenalaistama, mutta esimerkiksi Tofugu.com -sivuston esittelemä tapa (jossa hyödynnetään juurikin japaninkielisiä tekstityksiä) vaikuttaisi ihan pätevältä. Itse olen toistaiseksi käyttänyt tekstityksiä lähinnä itsehuijaukseen ("Miten niin tahdon lintsata opiskelusta ja vain katsoa Sailor Moonia kymmenen jaksoa putkeen? On tämäkin opiskelua! Kanjejakin pääsen lukemaan ja kaikkea!!"), mutta ajattelin jossain vaiheessa Tofugun metodia kokeilla.

Minkä animen sinä tahtoisit/aiot katsoa japaninkielisillä tekstityksillä? Entä mitä mieltä olet ylipäätään animen hyödyntämisestä opiskelussa?